Venäjän Kielioppi

Venäjän kieli kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, joihin kuuluvat myös ukraina, valkovenäjä ja ruteeni. Venäjää puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään noin 165 miljoonaa. Venäjää kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin.

Venäjä on Venäjän virallinen kieli ja sillä on virallinen asema myös Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Valko-Venäjällä. Venäjää puhutaan paljon muuallakin Itsenäisten valtioiden yhteisön sekä muun muassa Mongoliassa. Venäjä on yksi Yhdistyneiden kansakuntienkuudesta virallisesta kielestä. Venäjä oli aiemmin käytännössä Neuvostoliiton virallinen kieli. Venäjä on maailman kahdeksanneksi puhutuin kieli.

Venäjän äänneoppi

Venäjän äänneoppi käsittelee venäjän kielen äänteiden tuottamista sekä äännejärjestelmän kehitystä. Nykyvenäjän yleiskielessä on 43 foneemia, joista vokaaleja on 6 jakonsonantteja 37. Kirjoituksessa niiden merkitsemiseen käytetään 33:a kirjainta. Yleiskieli pohjautuu Moskovan murteeseen, jonka äännejärjestelmän kuvaukseen myös tämä artikkeli keskittyy, ellei erikseen toisin mainita.

Vokaalit

Venäjän vokaaliäänteet ovat /a/, /ɛ/, /i/, /o/, /u/ ja /ɨ/. Näiden merkitsemiseen käytetään kymmentä kirjainmerkkiä seuraavalla tavalla:

а	/a/	—	я	/ja/ tai /a/
э	/ɛ/	—	е	/jɛ/ tai /ɛ/
ы	/ɨ/	—	и	/i/
o	/o/	—	ё	/jo/ tai /o/
у	/u/	—	ю	/ju/ tai /u/.

Kirjaimilla я, е, ё ja ю on kaksi eri perusääntämystä. Ne ääntyvät j-alkuisina sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen. Muulloin ne osoittavat edeltävän konsonantin liudennusta. Vokaalien ääntämys kuitenkin vaihtelee paljon murteittain.

Painolliset vokaalit

Vokaalin pituus ei ole venäjässä distinktiivinen piirre eli merkityseroa tuottava ominaisuus kuten suomessa (tuli – tuuli, kesä – kesää). Tämän vuoksi käytetäänkin ilmauksiapainollinen ja painoton vokaali. Painollisuus ja painottomuus vaikuttavat suuresti ääntämykseen. Painollisille vokaaleille on yhteistä puolipitkä ääntämys, joka on selvästi pidempi kuin painottomilla vokaaleilla mutta ei niin pitkä kuin suomen kielen pitkillä vokaaleilla. Vokaalit ääntyvät painollisena seuraavasti:

А ääntyy /a/: мать /matʲ/. Liudentuneiden vokaalien välissä se ääntyy /æ/: часть /ʨæsʲtʲ/.
Я ääntyy /a/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton. Liudentuneiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /æ/: пять /pʲætʲ/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen se ääntyy /ja/.
Э ääntyy liudentumattoman konsonantin edellä /ɛ/ ja liudentuneen konsonantin edellä /e/: это /'ɛ.tə/, эти /'e.tʲɪ/.
Е ääntyy /ɛ/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: женщина /'ʒɛn.ɕɕɪ.nə/, шесть /ʃɛstʲ/, щепка /'ɕɕɛp.kə/, цепь /ʦɛpʲ/, чек /ʨɛk/. Liudentuneiden konsonanttien välissä se ääntyy /e/: петь /pʲetʲ/, стремление /strʲɪm.'lʲe.nʲɪ.jə/, меч /mʲeʨ/, лещ /lʲeɕɕ/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen sen äänneasu on /jɛ/: ехать /'jɛ.xətʲ/, если /'jɛ.slʲɪ/, заезженный /zʌ.'jɛ.ʑʑə.nɪj/, клиент /klʲɪ.'jɛnt/, карьера /kʌ.'rʲjɛ.rə/, разъезд /rʌz.'jɛst/.
Ы ääntyy tavallisesti /ɨ/: был /bɨɫ/. Poikkeuksena ovat kirjaimet ж, ш, щ, ц ja ч, joiden jälkeen se ääntyy /ɪ/.
И ääntyy tavallisesti /i/: имя /'i.mʲə/, истина /'i.stʲɪ.nə/, свои /svʌ.'i/, заика /zʌ.'i.kə/, пить /pʲitʲ/, бритва /'brʲi.tvə/. Poikkeuksena ovat kirjaimet ж, ш, щ, ц ja ч, joiden jälkeen se ääntyy /ɪ/.
О ääntyy /o/.
Ё ääntyy /o/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: жёлтый /'ʒoɫ.tɪj/, шёлк /ʃoɫk/, щёлкать /'ɕɕoɫ.kətʲ/, чёлка /'ʨoɫ.kə/. Liudentuneiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /ø/: тётя /'tʲø.tʲə/, пёсик /'pʲø.sʲɪk/, лётчик /'lʲø.ʨɪk/, счётчик /'ɕɕø.ʨɪk/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen se ääntyy /jo/: ёлка /'joɫ.kə/, ёрш /jorʃ/, паёк /pʌ.'jok/, её /jɪ.'jo/, пьёт /pʲjot/, объём /ʌb.'jom/. Ё esiintyy ainoastaan painollisena, ja kirjoituksessa sen asemesta voidaan käyttää kirjainta е.
У ääntyy /u/.
Ю ääntyy /u/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: парашют /pə.rʌ.'ʃut/, брошюра /brʌ.'ʃu.rə/, плюй /plʲuj/, звоню /zvʌ.'nʲu/, верблюд /vʲɪr.'blʲut/, моллюск /mʌ.'lʲusk/, малюя /mpʌ.'lʲu.jə/. Liudentudeiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /ʉ/: люлька /'lʲʉlʲ.kə/, тюль /tʲʉlʲ/, ключ /klʲʉ.ʨ/, плющ /plʲʉɕɕ/.

Vokaalien ääntämisessä on erityisesti huomattava, että ж, ш ja ц ovat aina liudentumattomia ja ч ja щ liudentuneita.

Painottomat vokaalit

Yleiskielessä vokaalit ääntyvät selkeinä vain painollisina. Painottomina ne redusoituvat eri tavoilla, ja niiden äännearvo voi riippua myös painollisen tavun sijainnista. Redusoitumista ei merkitä ortografiassa. Vokaalit ääntyvät painottomina seuraavasti:

А ääntyy painollisen tavun edessä /ʌ/: паром /pʌ.'rom/. Muissa paitsi painollista tavua edeltävissä tavuissa se ääntyy /ə/. Painollista tavua edeltävässä tavussa а ääntyy kirjainten ч ja щ jälkeen kuitenkin /ɪ/: часы /ʨɪ.'sɨ/, щадить /ɕɕɪ.'dʲitʲ/. Jotkut puhujat ääntävät sen samoin myös kirjainten ж ja ш jälkeen, mutta yleiskielessä tällainen ääntämys esiintyy vain sanoissa жалеть /ʒɪ.'lʲetʲ/ ja к сожалению /k‿sə.ʒɪ.'lʲe.nʲɪ.u/ sekä joissakin лошадь-sanan taivutusmuodoissa, kuten лошадей /lə.ʃɪ.'dʲej/, ja joidenkin numeraalien taivutusmuodoissa, kuten двадцати /dvə.tsɪ.'tʲi/. Vokaali о ääntyy painottomana pääosin kuten а, ja näiden muodostamat yhdistelmät аа, ао, оа ja оо ääntyvät painottomina aina /ʌʌ/, esimerkiksi сообразить /sʌ.ʌ.brʌ.'zʲitʲ/.

Я ääntyy sanan alussa /jɪ/: [jɪ.'zɨk]. Sanan lopussa se ääntyy /ə/: дыня ['dɨ.nʲə]. Muulloin se ääntyy /ɪ/: память ['pa.mʲɪtʲ].

Э ääntyy painottomana aina /ɪ/: этап /ɪ.'tap/.

Е ääntyy sanan alussa /jɪ/ ja muualla /ɪ/: поле ['po.lʲɪ]. Painoton е ääntyy siis kuten painoton я kaikkialla muualla paitsi sanan lopussa. Sen vuoksi разредить ja разрядить ääntyvät kumpikin [rə.zrʲɪ.'dʲitʲ].

И ääntyy painottomana aina /ɪ/.

Ы ääntyy painottomana aina /ɪ/.

О ääntyy painollisen tavun edessä /ʌ/: потом /pʌ.'tom/. Muissa paitsi painollista tavua edeltävissä tavuissa se ääntyy /ə/: молодой /mə.lʌ.'doj/, рано /'ra.nə/. Redusoitumista esiintyy myös sanarajan yli, esimerkiksi под морем /pʌ.'d‿morʲɪm/. Joissakin lainasanoissa redusoitumista ei kuitenkaan esiinny, esimerkiksi радио /'ra.dʲɪo/.

У ääntyy painottomana lähes samoin kuin painollinen у. Redusoituminen on niin vähäistä, ettei erillistä foneettistä merkkiä tarvita, joskin painottomana ääntämys pyrkii lähenemään äännettä /ʊ/.

Ю redusoituu vastaavalla tavalla kuin у. Ainoa poikkeus on sana капюшон, jossa ю ääntyy /ɪ/.

Konsonantit

Venäjän kielessä on 37 konsonanttia. Ne luokitellaan seuraavan taulukon mukaisesti:

	Bilabiaalit	Labiaalit	Dentaalit ja alveolaarit	Post- alveolaarit	Palataalit	Velaarit
Nasaalit	m mʲ		n nʲ
Klusiilit	p b pʲ bʲ		t d tʲ dʲ			k ɡ kʲ gʲ
Affrikaatat			ʦ	ʨ
Frikatiivit		f v fʲ vʲ	s z sʲ zʲ	ʃ ʒ ɕ ʑ		x xʲ
Tremulantit			r rʲ
Approksimantit			l lʲ		j

Konsonanttien merkitsemiseen käytetään kahtakymmentäyhtä kirjainmerkkiä: б, в, г, д, ж, з, й, к, л, м, н, п, р, с, т, ф, х, ц, ч, ш ja щ. Näiden lisäksi kirjaimistoon kuuluvat pehmeä merkki ь ja kova merkki ъ.

Liudennus ja liudentumattomuus

Konsonantit ovat joko liudentuneita tai liudentumattomia. Näistä käytetään myös nimityksiä pehmeät ja kovat konsonantit. Perusääntämys on liudentumaton: б /b/, в /v/, г /g/, д /d/, ж /ʒ/, з /z/, к /k/, л /l/, м /m/, н /n/, п /p/, р /r/, с /s/, т /t/, ф /f/, х /x/, ц /ʦ/ ja ш /ʃ/. Konsonantti on liudentunut, mikäli sitä seuraa

pehmeä merkki ь: мать [matʲ]
pehmeä vokaali я, е, и, ё tai ю
liudentunut konsonantti (tietyissä tapauksissa).

Liudentuneina esiintyvät konsonantit ovat б /bʲ/, в /vʲ/, г /gʲ/, д /dʲ/, ж /ʑ/, з /zʲ/, й /j/, к /kʲ/, л /lʲ/, м /mʲ/, н /nʲ/, п /pʲ/, р /rʲ/, с /sʲ/, т /tʲ/, ф /fʲ/, х /xʲ/, ч /ʨ/ ja щ /ɕ/. On erityisesti huomioitava, että kirjaimet й, ч ja щ ovat aina liudentuneen äänteen merkkejä. Liudentumattoman äänteen merkkejä ovat puolestaan aina ш, ц ja ж. Näistä viimeinen ääntyy liudentuneena vain geminaattana жж /ʑʑ/, jolloin sitä merkitään kirjoituksessa aina kahdella ж-kirjaimella, esimerkiksi жжёшь [ʑʑoʃ]. Ainoa poikkeus, jossa yksittäinen ж ääntyy liudentuneena, on жюри [ʑʑʉ.'rʲi]. Kirjaimia ш, ц ja ж voi seurata pehmeä merkki ь tai pehmeä vokaali, mutta se ei vaikuta ääntämykseen.

Konsonantit д, з, н, с ja т ovat liudentuneita myös seuraavissa tapauksissa:

д ja т ovat liudentuneita, kun niiden jälkeinen в on liudentunut, esimerkiksi дверь [dʲvʲerʲ], твёрдый ['tʲvʲo.rdɪj]
з ja с ovat liudentuneita, kun niitä seuraa liudentunut д, л, н tai т, esimerkiksi здесь [zʲdʲesʲ]
н on liudentunut, kun sitä seuraa ч, щ tai liudentunut т, esimerkiksi кончил ['ko.nʨɪl].

Soinnillisuus ja soinnittomuus

Venäjässä on sekä soinnillisia että soinnittomia konsonantteja. Konsonanttia, joka esiintyy sekä soinnillisena että soinnittomana, kutsutaan parilliseksi. Vastaavasti konsonantti onpariton, jos se esiintyy vain joko soinnillisena tai soinnittomana.

Parilliset konsonantit

Parittomat konsonantit

Soinnilliset

Soinnittomat

Parilliset soinnilliset konsonantit äännetään soinnittomina

sanan lopussa: хлеб [xlʲɛp] 'leipä', рукав [ru.'kaf] 'haara', друг [druk] 'ystävä', пруд [prut] 'lampi', нож [noʃ] 'veitsi', низ [nʲis] 'pohja'
soinnittoman konsonantin edellä: абсолютно [əp.sʌ.'lʲut.nə] 'ehdottomasti', автор ['a.ftər] 'laatija, kirjoittaja', мужской [mʊʃ.'skoj] 'miespuolinen'.

Sääntö vaikuttaa myös sanarajan yli prepositioihin в ja из, joiden viimeinen konsonantti ääntyy soinnittomana, jos seuraava sana alkaa soinnittomalla konsonantilla: в Томске ['ftom.skʲɪ] 'Tomskissa', в шкафу [fʃkʌ.'fu] 'kaapissa', из Томска [ɪs.'tom.skə] 'Tomskista'. Liudennus kuitenkin säilyy, vaikka soinnillisuus katoaa: дробь [dropʲ] 'murtoluku', медведь [mʲɪ.'dvʲetʲ] 'karhu'.

Parilliset soinnittomat konsonantit äännetään parillisen soinnillisen konsonantin edellä – ei kuitenkaan в:tä ennen – soinnillisena: отдых ['od.dɪx] 'lepo'. Sääntö vaikuttaa myös sanarajan yli: к дому ['gdo.mu] 'talon luokse', наш же ['naʒ.ʒɪ] 'meidänpä', рос бы ['roz.bɪ] 'kasvaisi'. Konsonantti в ei muuta edeltävän konsonantin ääntämystä, vaan soinnittomat konsonantit ääntyvät aina soinnittomina: к воде [kvʌ.'dʲɛ] 'veteen', ответ [ʌ.'tvʲɛt] 'vastaus', отшвырнуть [ət.ʃvɪr.'nutʲ] 'heittää pois', усвоение [u.svʌ.'jɛ.nʲɪ.jɪ] 'omaksuminen'.

Substantiivit

Venäjän substantiiveilla on kolme sukua, maskuliini, feminiini ja neutri. Sanan suku on yleensä nähtävissä suoraan perusmuodon viimeisestä kirjaimesta. Konsonanttiin päättyvät sanat ovat maskuliineja, -а ja -я-kirjaimiin päättyvät sanat ovat feminiinejä, -е, -ё ja -о-kirjaimiin päättyvät neutreja. Sanan suku vaikuttaa sijataivutukseen ja sanaan viittaavien adjektiivien ja verbien taipumiseen.

Miespuolista henkilöä tarkoittava sana on maskuliini, vaikka se päättyisi а-kirjaimeen. Vaikka tällainen sana taipuu kuten feminiini, siihen viittaavat adjektiivit ja pronominit ovat maskuliinimuodoissa. Lisäksi on olemassa kymmenen -я-kirjaimeen päättyvää neutria (бремя, время, вымя, знамя, имя, пламя, племя, семя, стремя, темя). Näistä merkittävimmät ovat время (aika/aikamuoto), имя (nimi/nomini). Poikkeus johtuu kirkkoslaavin ѧ-kirjaimen muuttumisesta sanaloppuiseksi -я:ksi. Näillä sanoilla on myös monikossa -ена-pääte.

Ongelmallisia ovat pehmeään merkkiin (ь) päättyvät sanat, jotka voivat olla joko maskuliineja tai feminiinejä. Näistä -знь, -сть, -сь, -вь, -бь, -пь, -шь, -жь, -чь ja -щь-päätteiset ovat feminiinejä (poikkeuksia: голубь 'kyyhkynen' ja гость 'vieras' ovat maskuliineja). Kaikki kuukausien nimet ovat maskuliineja. Nyrkkisääntönä abstraktit asiat kuten rakkaus (любовь) ovat feminiinejä ja konkreettisemmat kuten kivi (камень) maskuliineja.

Taivutusmuodot

Substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa ja kuudessa sijassa:

nominatiivi
genetiivi
datiivi
akkusatiivi
instrumentaali
prepositionaali

Nominatiivi on perusmuoto. Genetiivi ilmaisee omistajaa. Omistaja tulee usein omistettavan kohteen jälkeen. (Автомат Калашникова = Kalašnikovin automaatti).

Akkusatiivi on tekemisen tai menemisen kohde. Maskuliinisen sanan akkusatiivi on erilainen elottomilla ja elollisilla kohteilla. Venäjän on vapaan sanajärjestyksen vuoksi kohde ja tekijä voisivat muuten jäädä epäselviksi. Elollinen on sellainen, joka voisi itse suorittaa toiseen kohdistuvia tehtäviä. Rajaksi elollisen ja elottoman välille sanotaan hengittäminen. Kasvit eivät kuitenkaan ole kieliopin kannalta enää elollisia. Maskuliinissa akkusatiivi on samannäköinen kuin nominatiivi, kun on kyse elottomasta kohteesta. Kuitenkin jos kohde on elollinen, kuten ihminen, pääte on -а tai -я, eli genetiivin kaltainen. Feminiinin akkusatiivi päättyy yksikössä -у, tai edellisen konsonantin ollessa liudentunut, -ю-kirjaimeen. Monikon akkusatiivi on elollisilla samanlainen kuin monikon genetiivi ja elottomilla samanlainen kuin monikon nominatiivi.

Datiivia käytetään transitiiviverbien kanssa osoitettaessa henkilöä, jonka hyväksi toiminta kohdistuu: давать, дать (antaa jollekin), покупать, купить (ostaa jollekin jotain),проносить, привести (tuoda), посылать, послать (lähettää), показывать, показать (näyttää), говорить (puhua), сказать (sanoa), отвечать, ответить (vastata), писать,написать (kirjoittaa), звонить, позвонить (soittaa). Sekä epäsuorasti transitiivisten verbien kanssa: помогать, помочь (auttaa, antaa apua), мешать, помешать (häiritä),вредить, повредить (vahingoittaa), учить, научить, обучать, обучить (opettaa), учиться, научиться (oppia, opiskella), радоваться, обрадоваться (iloita/ilahtua), удивляться,удивиться (hämmästyä/hämmästellä).

Datiivin tärkeä käyttötarkoitus on iän ilmaiseminen: Девочке 4 года. (Tyttö on nelivuotias.), Ему 20 лет. (Hän on 20-vuotias.)

Instrumentaali ilmaisee välinettä, keinoa tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan. Lisäksi sillä ilmaistaan liikeverbien toimintapaikkaa (Они шли лесом., He kulkivat metsän kautta.), aikaa (Он уходил ранним утром., Hän lähti aikaisin aamulla.), passiivisessa lauseessa toiminnan suorittajaa (Ветером сорвало крышу, Tuuli vei katon.), sekä eräiden verbien ja prepositioiden (за, между, над, перед, под) kanssa.

Prepositionaalia käytetään prepositioiden в, на, о/об ja при kanssa. Prepositioiden в ja на kanssa prepositionaali ilmaisee olemista jossain (sisällä tai päällä). Kuitenkin kun näiden prepositioiden kanssa käytetään akkusatiivia, ne ilmaisevat menemistä ko. kohteeseen. Prepositionaali on sijamuodoista ehkä helpoin muistaa, koska se päättyy useimmilla sanoilla е-kirjaimeen.

Taulukko taivutuksista

sijamuodot	ensimmäinen taivutusluokka f.	ensimmäinen taivutusluokka f., elävät	toinen taivutusluokka m.	toinen taivutusluokka m., elävät	toinen taivutusluokka n.	kolmas taivutusluokka
nominatiivi	страна, земля, армия	девочка, няня	стол, день, музей	студент, слушатель, герой	село, поле, упражнение	тетрадь, ночь
genetiivi	страны, земли, армии	девочки, няни	стола, дня, музея	студента, слушателя, героя	села, поля, упражнения	тетради, ночи
datiivi	стране, земле, армии	девочке, няне	столу, дню, музею	студенту, слушателю, герою	селу, полю, упражнению	тетради, ночи
akkusatiivi	страну, землю, армию	девочку, няню	стол, день, музей	студента, слушателя, героя	село, поле, упражнение	тетрадь, ночь
instrumentaali	страной, землёй, армией	девочкой, няней	столом, днём, музеем	студентом, слушателем, героем	селом, полем, упражнением	тетрадью, ночью
prepositionaali	стране, земле, армии	девочке, няне	столе, дне, музее	студенте, слушателе, герое	селе, поле, упражнении	тетради, ночи

Monikko

Monikko muodostetaan yleisimmillä maskuliineilla ja feminiineillä -ы tai -и-päätteellä. Kirjainten г, х, к ja suhuäänteiden ж, ч, щ, ш jälkeen monikon pääte on -и, muutoin -ы. Neutrilla monikon pääte on а tai я, siten että edeltävän konsonantin liudennus säilyy. Poikkeuksia ovat -ия-päätteiset feminiinit, joissa pääte on -ии.

Useilla sanoilla on epäsäännöllinen -а-päätteinen monikko. Tämä oli aikoinaan duaalin pääte, ja sen tapaa varmimmin sanoista joita on normaalisti kaksi, kuten глаз, "silmä", рог, "sarvi", рукав, "hiha", борт, "parras", весло, "airo" tai берег, "ranta". Pääte on kuitenkin produktiivinen ja ilmenee mm. sanoissa тормоз, паспорт, трактор, доктор, профессор,мастер.

sijamuodot	ensimmäinen taivutusluokka f.	ensimmäinen taivutusluokkaf., elävät	toinen taivutusluokkam.	toinen taivutusluokka m., elävät	toinen taivutusluokka n.	kolmas taivutusluokka
nominatiivi	страны, земли, армии	девочки, няни	столы, дни, музеи	студенты, слушатели, герои	сёла, поля, упражнения	тетради, ночи
genetiivi	стран, земель, армий	девочек, нянь	столов, дней, музеев	студентов, слушателей, героев	сёл, полей, упражнений	тетрадей, ночей
datiivi	странам, землям, армиям	девочкам, няням	столам, дням, музеям	студентам, слушателям, героям	сёлам, полям, упражнениям	тетрадям, ночам
akkusatiivi	страны, земли, армии	девочек, нянь	столы, дни, музеи	студентов, слушателей, героев	сёла, поля, упражнения	тетради, ночи
instrumentaali	странами, землями, армиями	девочками, нянями	столами, днями, музеями	студентами, слушателями, героями	сёлами, полями, упражнениями	тетрадями, ночами
prepositionaali	странах, землях, армиях	девочках, нянях	столах, днях, музеях	студентах, слушателях, героях	сёлах, полях, упражнениях	тетрадях, ночах

Adjektiivit

Adjektiivit noudattavat kuvailemansa substantiivin sukua ja lukua. Adjektiivit ovat yleensä pääsanansa edellä.

Normaalit -ый ja -ой-päätteiset adjektiivit ovat kovavartaloisia, eli niiden vartalo päättyy liudentumattomaan konsonanttiin. Esimerkki белый, "valkoinen", feminiini: белая, neutri: белое, monikko: белые). Suhteellisen harvinaisilla -ой-päätteisillä adjektiiveilla paino on aina päätteellä. молодой, большой, другой.

Myös adjektiivit, joiden vartalon viimeinen kirjain on к, г, х, ж, ш, ч tai щ, ovat kovavartaloisia. Näiden kirjainten jälkeen kirjoitetaan aina и-kirjain eikä ы:tä. Niiden perusmuodon pääte on samoin -ий, kuten маленький (pieni), feminiini -ая ja monikon pääte -ие. Neutrissa tällaisten adjektiivien pääte on -ое kirjainten г, к ja х jälkeen, ja -ее kirjainten ж, ш, ч ja щ jälkeen, jos paino on vartalolla: свежее молоко, "tuore maito". Jos paino on päätteellä, pääte on -ое: большое окно, "iso ikkuna."

Jos vartalo päättyy liudentuneeseen konsonanttiin, adjektiivi on pehmeävartaloinen. Näitä adjektiiveja ovat ne -ий-päätteiset, joiden vartalo ei pääty edellä lueteltuihin konsonantteihin. Pääasiassa näiden pääte on -ний: esimerkki синий, "sininen", синяя, синее, синие. Poikkeuksia on harvoja, kuten рыбий (рыбья : рыбье : рыбьи).

sijat	maskuliini	neutri	feminiini	monikko
nominatiivi	новый	новое	новая	новые
genetiivi	нового	нового	новой	новых
datiivi	новому	новому	новой	новым
akkusatiivi	nom./gen.	nom./gen.	новую	nom./gen.
instrumentaali	новым	новым	новой	новыми
prepositionaali	новом	новом	новой	новых

Adjektiiveilla -е tai -ее-päätteinen on komparatiivimuoto, mutta vertailumuodot voi myös muodostaa sanojen более "enemmän", менее, "vähemmän", чем, "kuin" ja самый, "kaikkein" avulla. более красивый дом, kauniimpi talo.

Adjektiivin komparatiivimuodosta syntyy myös vastaava komparatiivinen adverbi. Jos viimeinen konsonantti on р, л, р, п, б tai м lisätään -ее: быстрый, "nopea", быстрее, "nopeampi, nopeammin"; красивый, "kaunis", красивее, "kauniimpi, kauniimmin." Muutoin lisätään -е: большой, больше, "isompi", лёгкий, легче, "helpompi, helpommin", дорогой, дороже, "kalliimpi".

Sanoilla hyvä ja huono on epäsäännölliset komparatiivit хороший:лучше, "parempi, paremmin", плохой : хуже, "huonompi, huonommin".

Superlatiivin pääte on -ейший m., -ейшая f., -ейшое n., -ейшие.

важнейшие новости, "tärkeimmät uutiset"

Adjektiivin lyhyt muoto

Venäjän adjektiiveilla on myös ns. lyhyt muoto, jota myös nimitetään predikatiivimuodoksi. Lyhyt muoto muodostetaan jättämällä pois adjektiivin pääte. Se taipuu kuitenkin pääsanan suvussa ja luvussa.

больной, "kipeä, sairas": lyhyt muoto: болен : больна : больно : больны
- Его дедушка болен.
- Hänen isoisänsä on sairaana.

маленький, "pieni": lyhyt muoto: мал : мала : мало : малы
- Эти туфли мне малы.
- Nämä kengät ovat minulle pienet.

Pronominit

Persoonapronominit

– личные местоимения

я	minä	мы	me
ты	sinä	вы	te
*он/оно*	hän, se (m./n.)	*они*	he, ne
*она*	hän, se (f.)

Persoonapronominien taivutus

N G D A I P	я меня мне меня мной обо мне	ты тебя тебе тебя тобой о тебе	*он/оно* его (у него) ему (к нему) его (в него) им (с ним) о нём	*она* её (у неё) ей (к ней) её (в неё) ей (с ней) о ней
N G D A I P	мы нас нам нас нами о нас	вы вас вам вас вами о вас	*они* их (у них) им (к ним) их (в них) ими (с ними) о них

Refleksiivipronomini

- возвратное местоимение
себя - itse(ään)

N - , G себя, D себе, A себя, I собой, P о себе

Refleksiivipronomini себя ei taivu suvussa ja luvussa, vaikka se viittaakin lauseen subjektiin: Как вы себя чувствуете? Мы чувствовали себя хорошо.

Possessiivipronominit

- притяжательные местоимения

minun	мой, моя, моё, мои	meidän	наш, наша, наше, наши
sinun	твой, твоя, твоё, твои	teidän	ваш, ваша, ваше, ваши
hänen (miehestä)	его	heidän	их
hänen (naisesta)	её

Possessiivipronomini свой - oma

Possessiivipronomini свой noudattaa pääsanansa sukua, lukua ja sijaa. Se taipuu kuten pronomini мой: Я кончил свою учёбу.

Huomaa!
1. ja 2. persoonan ollessa subjektina voidaan pronominien мой, твой, наш jaваш sijasta käyttää свой-pronominia, jos subjekti ja possessiivipronomini ovat sama persoona: Я взял свою/мою книгу.

Demonstratiivipronominit

- указательные местоимения

Demonstratiivipronomini этот - tämä, se

Этот-pronominia käytetään attribuuttina: Как называется эта книга?Neutrimuoto это voi esiintyä myös ilman pääsanaa: Мы не знали этого.

Taipumatonta neutrimuotoa это käytetään subjektina: Это мой новый дом.

Demonstratiivipronomini тот - tuo, se

Demonstratiivipronominia тот käytetään attribuuttina: Это тот фильм, который мне понравился.

Sitä käytetään myös substantiivisesti: Дело в том, что я не хочу говорить об этом.

Kielteisenä se merkitsee "väärä": Ты взял не ту книгу!

Demonstratiivipronomini такой - sellainen, tuollainen

Demonstratiivipronominia такой käytetään sekä attribuuttina että predikatiivina ja se taipuu kuten adjektiivit: Он такой милый.

Sanan же kanssa такой merkitsee "samanlainen": У меня такая же машина.

Demonstratiivipronomini этот

	maskuliini	feminiini	neutri	monikko
N	этот	эта	это	эти
G	этого	этой	этого	этих
D	этому	этой	этому	этим
A	eloll. этого, elot. этот	эту	это	eloll. этих elot. эти
I	этим	этой	этим	этими
P	об этом	об этой	об этом	об этих

Demonstratiivipronomini тот

	maskuliini	feminiini	neutri	monikko
N	тот	та	то	те
G	того	той	того	тех
D	тому	той	тому	тем
A	eloll. того, elot. тот	ту	то	eloll. тех elot. те
I	тем	той	тем	теми
P	о том	о той	о том	о тех

Definiittiset pronomit

- определительныеместоимения

Definiittinen pronomini сам, сама, само, сами - itse

Pronominia сам käytetään henkilöä tarkoittavien substantiivien ja persoonapronominien kanssa: Он сам сделал это задание.

Sitä käytetään myös korostettaessa, että kyseessä on nimenomaan puheenaiheena oleva henkilö: Приехал сам президент.

Definiittinen pronomini весь, вся, всё, все - koko, kaikki

Весь-pronominia käytetään attribuuttina: Весь дом был пустым.

Neutri- ja monikkomuotoa всё ja все voidaan käyttää substantiivisesti: Все в пориадке. Все ходили в кино.

Definiittinen pronomini самый, самая, самое, самые
- sama, samainen, aivan, itse

Pronominia самый käytetään vain attribuuttina. Тот-pronominin kanssa se merkitsee "juuri se", "sama": Это та самая книга, которую я дал тебе.

Ajan ja paikan ilmauksissa самый merkitsee "aina", "aivan": Мы праздновали до самого утра.

Cамый-pronominin avulla muodostetaan adjektiivin superlatiivi.

Definiittiset pronominit

каждый, каждая, каждое, каждые - jokainen, kukin
всякий, всякая, всякое, всякие - jokainen, kaikki
любой, любая, любое, любые - jokainen, kuka/mikä tahansa

Nämä pronominit taipuvat kuten adjektiivit ja niitä käytetään attribuuttina:Каждый ученик ушёл домой. Я люблю всякие животные. Это можно спросить у любого учителя.

Definiittinen pronomini сам

	maskuliini	feminiini	neutri	monikko
N	сам	сама	само	сами
G	самого	самой	самого	самих
D	самому	самой	самому	самим
A	самого	саму	само	сами, самих
I	самим	самой	самим	самими
P	о самом	о самой	о самом	о самих

Definiittinen pronomini весь

	maskuliini	feminiini	neutri	monikko
N	весь	вся	всё	все
G	всего	всей	всего	всех
D	всему	всей	всему	всем
A	весь, всего	всю	всё	все, всех
I	всем	всей	всем	всеми
P	обо всём	обо всей	обо всём	обо всех

Definiittinen pronomini один

	maskuliini	feminiini	neutri	monikko
N	один	одна	одно	одни
G	одного	одной	одного	одних
D	одному	одной	одному	одним
A	один, одного	одну	одно	одни, одних
I	одним	одной	одним	одними
P	об одном	об одной	об одном	об одних

Interrogatiiviset, indefiniittiset ja kielteiset pronominit

- вопросительные, неопределённые и отрицательные местоимения

interrogatiiviset

indefiniittiset

*кто?*	kuka?	*кто-то*	joku
		*кто-нибудь/-либо*	joku (kuka tahansa)
		*кое-кто*	joku (muutama, yksi ja toinen)
*что?*	mikä?	*что-то*	jokin
		*что-нибудь/-либо*	jokin (mikä tahansa)
		*кое-что*	jokin (jotakin)
*чей?*	kenen?	*чей-то*	jonkun
		*чей-нибудь/-либо*	jonkun (kenen tahansa)
*какой?*	millainen, mikä?	*какой-то*	jonkinlainen (jokin)
		*какой-нибудь/-либо*	jonkinlainen (joku, mikä tahansa)
		*кое-какой*	jokin (muutama), jonkinlainen
*который?*	mikä, mones?	*нéкоторый*	muutama (jokin)

Pronominit кто ja что eivät taivu suvussa ja luvussa.

Кто- ja что-alkuisia pronomineja käytetään itsenäisesti, какой-alkuisia vain attribuuttina.

-то-loppuisia pronomineja käytetään, kun kun puhutaan jostain tietystä henkilöstä, asiasta tai esineestä, joka on puhujalle tuntematon tai jota hän ei pysty nimeämään.-нибудь-loppuisia pronomineja käytetään, kun kyse on kenestä/mistä tahansa, joka jää tarkemmin määrittelemättä: Кто-нибудь приходил? Да, к тебе кто-то приходил.Kirjakielessä päätteen -нибудь sijaan voidaan käyttää päätettä -либо. -кое-alkuiset pronominit osoittavat ihmistä, esinettä tai asiaa, jonka puhuja tuntee, mutta kuulija ei.

Interrogatiivisten pronominien taivutus

N	кто	что	кто-то	кое-кто	никто	-
G	кого	чего	кого-то (у кого-то)	кое-кого (кое у кого)	никого (ни у кого)	нéкого (нé у кого)
D	кому	чему	кому-то (к кому-то)	кое-кому (кое к кому)	никому (ни к кому)	нéкому (нé к кому)
A	кого	что	кого-то (за кого-то)	кое-кого (кое за кого)	никого (ни за кого)	нéкого (нé за кого)
I	кем	чем	кем-то (с кем-то)	кое-кем (кое с кем)	никем (ни с кем)	нéкем (нé с кем)
P	о ком	о чём	о ком-то	кое о ком	ни о ком	нé о ком

Kielteiset pronominit

*никто*	ei kukaan
*нéкого*	ei ketään
*ничто*	ei mikään
*нéчего*	ei mitään
*ничей*	ei kenenkään
*никакой*	ei minkäänlainen (ei mitään)

Ни-alkuisten pronominien yhteydessä on predikaatin edessä kieltosana не(kaksinkertainen kielto): Она ничего не сказала.

Pronomineilla нéкого ja нéчего ei ole nominatiivia. Не-alkuisia pronomineja käytetään persoonattomissa lauseissa, joissa osoitetaan toiminnan mahdottomuus: Мне нéчего делать.

Relatiivipronominit

- относительные местоимения

Relatiivipronomini который, которая, которое, которые - joka, jollainen

Tämä pronomini taipuu kuten adjektiivit: Книга, которую я читаю, интересная.

Relatiivipronomini кто - joka, jotka

Pronominia кто käytetään relatiivipronominina silloin, kun pääsana on henkilöä tarkoittava pronomini: Я видел всех, кто там был.

Relatiivipronomini что - mikä, mitä

Pronominia что käytetään relatiivipronominina silloin, kun pääsana on neutrisukuinen pronomini tai adjektiivi: Мы говорили о том, что делали вчера.

Lukumäärää osoittavat pronominit

- местоимения - числительные

сколько - kuinka monta, paljonko
столько - niin monta, niin paljon
несколько - muutama

Näiden pronominien pääsana on nominatiivissa ja nominatiitiakkusatiivissa yleensä monikon genetiivissä (aine- ja abstraktisanat yksikön genetiivissä): Сколько у тебя денег? У меня столько денег! Muissa sijoissa pronominit noudattavat monikossa olevan pääsanansa sijaa: У скольких друзей ты был? Я была у нескольких друзей.

Lukumäärää osoittavien pronominien сколько, несколько ja столько taivutus

N	сколько, несколько, столько
G	скольких, нескольких, стольких
D	скольким, нескольким, стольким
A	сколько/скольких, несколько/нескольких, столько/стольких
I	сколькими, несколькими, столькими
P	о скольких, о нескольких, о стольких

Resiprookkipronomini

- взаимное местоимение друг друга

Resiprookkipronominilla ei ole nominatiivia. Vain sen jälkimmäinen osa taipuu kuten maskuliinit. Prepositio tulee pronominin osien väliin: Они видели друг друга. Мы играли в футбол друг с другом.

Numeraalit

Perusluvut

1 один, одна, одно, одни 2 два, две 3 три 4 четыре 5 пять 6 шесть 7 семь 8 восемь 9 девять	11 одиннадцать 12 двенадцать 13 тринадцать 14 четырнадцать 15 пятнадцать 16 шестнадцать 17 семнадцать 18 восемнадцать 19 девятнадцать
10 десять 20 двадцать 30 тридцать 40 сорок 50 пятьдесят 60 шестьдесят 70 семьдесят 80 восемьдесят 90 девяносто	100 сто 200 двести 300 триста 400 четыреста 500 пятьсот 600 шестьсот 700 семьсот 800 восемьсот 900 девятьсот
1000 тысяча 2000 две тысячи 3000 три тысячи 5000 пять тысяч	1 000 000 миллион 2 000 000 два миллиона 3 000 000 три миллиона 5 000 000 пять миллионов

Huomaa!
Pehmeä merkki -надцать-päätteisillä lukusanoilla pehmeä merkki on sanan lopussa ja-десят-päätteisillä sanan keskellä lukuunottamatta lukusanaa kymmenen (десять).

Substantiivien taivutus lukusanojen yhteydessä

Nominatiivissa tai nominatiivin kaltaisessa akkusatiivissa

1 -> substantiivi nominatiivissa (один мальчик, одна девочка)
2-4 -> substantiivi yksikön genetiivissä (два дома, он купил две книги)
5- -> substantiivi monikon genetiivissä (пять туристов)

Huomaa!
Jos lukusana koostuu useammasta sanasta, viimeinen numero ratkaisee (22 мальчика, 35 книг, 157 городов, ему 41 год).

Muut sijat

Muissa sijoissa kuin nominatiivissa substantiivi on aina monikkomuodossa: У двух мальчиков был день рождения. Он видел пять птиц.

Adjektiivien taivutus lukusanojen yhteydessä

Nominatiivissa tai nominatiivin kaltaisessa akkusatiivissa

1 -> adjektiivi yksikön nominatiivissa (один новый дом, одна хорошая книга)
2-4 -> maskuliini- ja neutrisukuiset adjektiivit ovat monikon genetiivissä, feminiinit yleensä monikon nominatiivissa (два интересных фильма, две красивые девочки)
5- -> adjektiivi monikon genetiivissä (шесть хороших студентов)

Muut sijat

Muissa sijoissa lukusana ja adjektiivi taipuvat pääsanansa kanssa samassa (monikon) sijassa: Он владеет пятью иностранными языками. Я был в театре с двумя финскими друзями.

Järjestysluvut

1. перв\|ый, -ая, -ое, -ые 2. втор\|ой, -ая, -ое, -ые 3. третий, -ья, -ье, -ьи 4. четвёрт\|ый, -ая, -ое, -ые 5. пятый 6. шестой 7. седьмой 8. восьмой 9. девятый	11. одиннадцатый 12. двенадцатый 13. тринадцатый 14. четырнадцатый 15. пятнадцатый 16. шестнадцатый 17. семнадцатый 18. восемнадцатый 19. девятнадцатый
10. десятый 20. двадцатый 30. тридцатый 40. сороковой 50. пятидесятый 60. шестидесятый 70. семидесятый 80. восьмидесятый 90. девяностый	100. сотый 200. двухсотый 300. трёхсотый 400. четырёхсотый 500. пятисотый 600. шестисотый 700. семисотый 800. восьмисотый 900. девятисотый
1000. тысячный 2000. двухтысячный 3000. трёхтысячный 5000. пятитысячный	1 000 000. миллионный 2 000 000. двухмиллионный 3 000 000. трёхмиллионный 5 000 000. пятимиллионный

Järjestysluvut taipuvat kuten adjektiivit. Järjestysluku noudattaa pääsanan sukua, lukua ja sijaa: Он живёт на шестом этаже.

Yhdistetyissä järjestysluvuissa vain viimeinen lukusana on järjestysluku ja taipuu. Muut ovat peruslukuja eivätkä taivu: Я читаю сто тридцать вторую страницу.

Verbit

Venäjän verbeistä useimmilla on perusmuodossa -ть-pääte. Esim. читать, "lukea", смотреть, "katsoa", говорить, "puhua". Joissain harvoissa verbeissä pääte on muodossa -чь. Esim. мочь, "voida, pystyä", печь, "paistaa", помочь, "auttaa", жечь, "polttaa". Lisäksi joillain harvoilla, mutta melko paljon käytetyillä verbeillä on -ти-pääte (идти, "mennä",вести, "kantaa", нести, "kuljettaa, viedä"). Venäjän refleksiiviverbeillä on -ся-pääte tai vokaalin jälkeen -сь-pääte.

Venäjän verbit taipuvat kolmessa tapaluokassa: indikatiivi, konditionaali ja imperatiivi. Näistä konditionaali muodostetaan sanan perään lisättävällä бы-partikkelilla. Erilaisia suomen liitepartikkeleita vastaavia sanoja ovat myös kysyvä ли, ведь ja vahvistava же.

Aikamuodot

Indikatiivissa on kolme aikamuotoa: futuuri, preesens ja preteriti.

Preesensissä verbi taipuu kolmessa persoonassa yksikössä ja monikossa. Sillä on myös yksikön ja monikon imperatiivimuodot.

Futuuri muodostetaan быть-verbin taivutusmuotojen ja verbin perusmuodon avulla.

Preteritissä ei ole persoonataivutusta. Yleisimmillä -ть-päätteisillä verbeillä preteriti on -л-päätteinen. Preteriti vastaa pääsanan sukua ja sen perään lisätään -а jos tekijä on feminiini, -о jos se on neutri (tai tuntematon) ja -и monikossa. Epäsäännöllisyyttä esiintyy идти-verbissä (шёл : шла : шло : шли) ja siitä johdetuilla verbillä. Venäjän preteriti on syntynyt menneen ajan muodon menettäessä apuverbinsä, mikä selittää sen, miksi sen käytös muistuttaa esim. ranskan tai espanjan menneen ajan muodoissa käytettävien partisiippien taivutusta.

Preesensissä ja preteritissä voidaan verbeistä muodostaa tietyin rajoituksin sekä aktiivin ja passiivin partisiipit. Venäjän kielessä on olemassa myös gerundeja: imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin gerundit (käytetään myös hieman harhaanjohtavia nimityksiä gerundin preesens ja preteriti).

Etuliitteet

Venäjän verbeille ovat luonteenomaisia runsaahkot etuliitteet, joilla voidaan muodostaa uusia verbejä. Liitteitä on parisenkymmentä kappaletta, ja niillä voidaan osoittaa esimerkiksi liikkeen suuntaa (sisään, ulos, pois, luo, ympäri, läpi, hajalle, alas, kokoon ...). Monessa tapauksessa niillä on vastaavat prepositiot.

Esimerkiksi etuliite про- merkitsee yleisesti 'läpi'. Näin идти verbistä (kulkea, mennä) tulee пройти, kulkea läpi. прочитать on 'lukea läpi'. Se myös muuttaa sanan aspektin perfektiiviseksi.

Aspektit

Muiden slaavilaisten kielten tavoin venäjän verbeillä on kaksi aspektia. Imperfektiivinen aspekti päättymätöntä, yleistä tai toistuvaa toimintaa. Perfektiivinen aspekti kuvaa loppuun suoritettua toimintaa. Joillain lainasanoilla ei ole kuin yksi aspekti.

Perfektiivinen verbi muodostetaan imperfektiivisestä usein etuliitteellä, mutta se voi erota myös päätteeltään, usein siten että imperfektisen verbin pääte on -ать ja perfektiivisen -ить.

Perfektiivisillä verbeillä ei ole preesensiä, ainoastaan preteriti ja futuuri. Koska perfektiivinen verbi vastaa tehtävän suorittamista kerralla läpi lause "Luen tuon kirjan kokonaan läpi." viittaa toimintaan, joka ei ole vielä tapahtunut tai ole tapahtumassa.

1. konjugaatio

Ensimmäisen konjugaation verbit ovat pääasiassa -ать-päätteisiä. Kaikki -ти, -чь, -нуть, -овать, -евать, -ереть, -уть, -оть, -сть, -зть-päätteiset taipuvat ensimmäisessä konjugaatiossa kuten myös valtaosa -ать, -ять, -еть-päätteisistä. Konjugaation teemavokaali on -е-, joka tulee preesensvartalon ja persoonapäätteen väliin muissa kuin yksikön 1. persoonassa ja monikon kolmannessa persoonassa.

Eri taivutusluokkien taivutus eroaa lähinnä yksikön ja monikon kolmansien persoonien kohdalla, jossa ensimmäisen konjugaation muistisääntönä ovat päätteet -(k)et, -jut.

Konjugaatiossa voi tapahtua konsonanttivaihtelua, joka tapahtuu tällöin kaikissa persoonissa, sekä yksikössä että monikossa.

читать (lukea)
Я	читаю	Мы	читаем
Ты	читаешь	Вы	читаете
Он	читает	Они	читают

Preteritissä verbi ei taivu persoonissa, vaan tekijän suvun mukaan.

читать
Он	читал	m.
Она	читала	f.
Оно	читало	n.
Они	читали	mon.

2. konjugaatio

Toisen konjugaation verbit ovat pääasiassa -ить-päätteisiä. Toisen konjugaation mukaan taipuvat -ать ja -еть-päätteiset verbit ovat: вертеть, видеть, гнать, держать, дышать,зависеть, ненавидеть, обидеть, слышать, спать, смотреть ja терпеть.

Toisen konjugaation kolmansien persoonien taivutuksen muistisääntönä ovat päätteet (v)-it, -jat.

Konjugaatiossa voi tapahtua konsonanttivaihtelua, mutta se ainoastaan yksikön ensimmäisessä persoonassa.

говорить (puhua)
Я	говорю	Мы	говорим
Ты	говоришь	Вы	говорите
Он	говорит	Они	говорят

Preteriti:

говорить
Он	говорил	m.
Она	говорила	f.
Оно	говорило	n.
Они	говорили	mon.