Ruotsin kielioppi

Ruotsi on germaanisten kielten skandinaaviseen kieliryhmään kuuluva kieli, jota puhuu maailmanlaajuisesti noin 9 miljoonaa ihmistä. Ruotsin kieli on Ruotsin kansalliskieli ja suomen lisäksi toinen virallinen kieli Suomessa. Suomalaisista noin viisi prosenttia puhuu ruotsia äidinkielenään. Ruotsissa sillä on käytännössä virallisen kielen asema, vaikka maan lainsäädäntö ei käsitettä tunne. Ruotsi on myös yksi Euroopan unionin (EU) virallisista kielistä.

Päärakenteeltaan ruotsin kieli on selkeä ja yksinkertainen, mutta lukuisat poikkeukset ja pikkupiirteet vaikeuttavat sen oppimista vieraana kielenä.

 

Perustietoa

 

Kieliopillisia sukuja on kaksi: neutrisuku, jonka epämääräinen artikkeli on ett ja yhdistynyt suku, jonka epämääräinen artikkeli on en. Määräinen artikkeli on ruotsissa substantiivin pääte (yksikössä -n, -en ja -t, et; monikossa -na, -en), jonka lisäksi määritteenä olevan adjektiivin edellä käytetään erillistä artikkelia (den, det, monikossa de: det stora huset).
Ruotsin substantiivit jakaantuvat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta seuraaviin taivutusryhmiin (muodot lueteltu järjestyksessä; epämääräinen yksikkö eli perusmuoto, määräinen yksikkö, epämääräinen monikko ja määräinen monikko; päätteet kirjoitettu isoin kirjaimin):

• konsonanttiloppuiset ETT-sanat (neutrit), taivutus: ETT hus, husET, hus, husEN
• vokaaliloppuiset ETT-sanat (neutrit), taivutus: ETT äpple, äppleT, äppleN, äppleNA
• A-loppuiset EN-sanat (ei-neutrit), taivutus: EN blommA, blommAN, blommOR, blommORNA
• E-loppuiset EN-sanat (ei-neutrit), taivutus: EN pojkE, pojkEN, pojkAR, pojkARNA
• konsonanttiloppuiset EN-sanat (ei-neutrit), taivutus: EN hund, hundEN, hundAR, hundARNA
• loppupainotteiset EN-sanat (ei-neutrit), taivutus: EN banan, bananEN, bananER, bananERNA

Sijoja on nominatiivin lisäksi nykyruotsissa enää vain genetiivi, joka substantiiveilla muodostetaan lisäämällä sanan loppuun s-pääte.

Useimmilla adjektiiveilla on kolme muotoa: en-muoto, ett-muoto ja a-muoto. Viimeksi mainittua käytetään monikossa sekä määräisessä muodossa yksikössäkin. Esimerkiksi en skön blomma (kaunis kukka), ett skönt hus (kaunis talo), sköna blommor (kauniita kukkia, kauniit kukat). Lisäksi on vertailumuodot, esimerkiksi skönare (=kauniimpi) ja skönast(e) (=kauniimpi).

Persoonapronominit ovat jag (minä), du (sinä), han (hän, käytetään vain pojista ja miehistä), hon (hän, käytetään vain tytöistä ja naisista), vi (me), ni (te) ja de (he). Vastaavat objektimuodot samassa järjestyksessä ovat mig (uudempi kirjoitusasu mej), dig (uudempi kirjoitusasu dej), honom, henne, oss, er ja dem. Vastaavat genetiivimuodot samassa järjestyksessä ovat min (ett-muoto mitt, a-muoto mina [ensimmäisen ja toisen persoonan pronominit taipuvat ruotsissa adjektiivien tapaan]), din (ditt, dina), hans, hennes, vår (vårt, våra), er (ert, era) ja deras.

 

Verbien taivutus

Verbien aikamuotoja ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Kaksi viimeksi mainittua ovat liittomuotoja, jotka muodostetaan ha-apuverbin sekä pääverbin supiinin avulla. Persoonapäätteitä ei ole, vaan verbi on samassa muodossa kaikissa persoonissa (vanhemmassa kielessä verbeillä tosin esiintyy erityinen monikkomuoto, mutta sitä ei enää juuri käytetä). Verbit jakautuvat seuraaviin taivutustyyppeihin:

1. konjugaatio: infinitiivin pääte -a, preesensin -ar, imperfektin -ade ja supiinin -at, esimerkiksi tala - talar - talade - talat.

2. konjugaatio: infinitiivin pääte -a, preesensin -er, imperfektin -de tai te ja supiinin -t, esimerkiksi läsa - läser - läste - läst.

3. konjugaatio: infinitiivissä ei päätettä, preesensin pääte -r, imperfektin -dde ja supiinin -tt, esimerkiksi bo - bor - bodde - bott.

4. konjugaatio eli vahvat verbit: infinitiivin pääte -a, preesensin -er, imperfektissä ei päätettä vaan se muodostetaan vaihtamalla vartalon vokaali toiseksi, tavallisimmin i a:ksi, supiinin pääte -it, jota paitsi myös siinä vaihdetaan usein vartalon vokaali, tavallisimmin i u:ksi, esimerkiksi springa - springer - sprang - sprungit.

Verbien passiivi muodostetaan lisäämällä aktiivimuotoon s-pääte, jota paitsi preesensin -r jätetään pois.

 

Sanajärjestys

Ruotsin sanajärjestys on melko tarkkaan määrätty. Perussanajärjestys on subjekti-predikaatti-objekti. Jos jokin adverbiaali sijoitetaan lauseen alkuun, tulee subjekti päälauseessa kuitenkin vasta predikaatin jälkeen. Sivulauseen sanajärjestys on niin sanottu konsukiepre: konjunktio, subjekti,kieltosana, predikaatti, objekti.

 

Deklinaatiot

 

Tämä luku käsittelee ruotsin kielen deklinaatioita.

 

1. deklinaatio

Ruotsin kielen 1. deklinaatioon kuuluvat en-sukuiset sanat, joiden monikon tunnus on -or. Paria poikkeusta lukuun ottamatta nämä ovat a-kirjaimeen päättyviä sanoja. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:

en blomma, blomman, blommor, blommorna
en våg, vågen, vågor, vågorna

 

2. deklinaatio

Ruotsin kielen 2. deklinaation muodostavat en-sukuiset sanat, joiden monikon tunnus on -ar. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:

en finne, finnen, finnar, finnarna
en hund, hunden, hundar, hundarna

 

3. deklinaatio

Ruotsin substantiivien 3. deklinaatioon kuuluu sekä en-sukuisia että ett-sukuisa sanoja, joiden yhteinen piirre on monikon tunnus -er tai pelkkä -r. Ett-sukuiset sanat ovat usein lainasanoja ja niiden paino on viimeisellä tavulla.
en banan, bananen, bananer, bananerna
en natt, natten, nätter, nätterna
en sko, skon, skor, skorna
ett kafé, kaféet, kaféer, kaféerna
Um-päätteisiset sanat taipuvat seuraavasti:
ett akvarium, akvariet, akvarier, akvarierna

 

4. deklinaatio

Ruotsin substantiivien 4. deklinaation muodostavat ett-sukuiset, vokaaliloppuiset sanat. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:
ett ställe, stället, ställen, ställena
ett häfte, häftet, häften, häftena

 

5. deklinaatio

Ruotsin substantiivien 5. deklinaation muodostavat
ett-sukuiset, konsonanttiloppuiset sanat
-are-, -ande-, -ende- ja -er-loppuiset en-sukuiset sanat
Ne taipuvat seuraavan mallin mukaisesti:
ett barn, barnet, barn, barnen
ett segel, seglet, segel, seglen (el-, en- ja er-loppuiset)
en läkare, läkaren, läkare, läkarna
en studerande, studeranden, studerande, studerandena
en politiker, politikern, politiker, politikerna

 

Epämääräinen muoto

 

Substantiivin epämääräistä muotoa käytetään silloin kun:

1. Asiasta puhutaan ensimmäistä kertaa. Asia on kuulijalle tai lukijalle uusi ja tuntematon. Suomen kielessä voidaan substantiivin eteen lisätä: yksi, eräs, joku, jokin tai mikään.

Min morfar bor med sin fru i en fin tvåa i ett höghus i centrum.

Isoisäni asuu vaimonsa kanssa hienossa kaksiossa yhdessä keskustan kerrostalossa.

 

2. Substantiivi edustaa koko lajia.

En sjukskötare kan jobba på olika avdelningar vid ett sjukhus.

Sairaanhoitaja voi työskennellä sairaalan eri osastoilla.

 

3. Sitä käytetään vertauksessa (kuin). 

Min syster är som en mamma för sina fosterbarn.

Sisareni on kuin äiti kasvatuslapsilleen.

 

4. Substantiivi on välittömästi relatiivilauseen edessä.

Min syster är en kvinna som skulle vilja ha många barn.

Sisareni on sellainen nainen, joka haluaisi monta lasta.

 

Määräinen muoto

 

1. Substantiivin määräistä muotoa käytetään silloin kun asiasta puhutaan toistamiseen tai se on ennestään tuttu.

Min morfar bor med sin fru i en fin villa. Villan är ganska ny.

Isoisäni asuu vaimonsa kanssa hienossa omakotitalossa. Omakotitalo on melko uusi.

 

2. Substantiivi edustaa koko lajia. 

Sjukskötaren kan jobba på olika avdelningar vid ett sjukhus.

Sairaanhoitaja voi työskennellä sairaalan eri osastoilla.

 

3. Asia on yleisesti tunnettu.

Solen skiner hela dagen på gården. 

Aurinko paistaa koko päivän pihalle. 

 

4. Asia on tietyssä tilanteessa kaikille tuttu.

Både patienterna och vårdpersonalen ska informeras om vaccinet.

Sekä potilaat että hoitohenkilökunta saavat tietoa rokotteesta.

 

5. Substantiivi on prepositiorakenteen edellä.

Åldringsvården i Finland diskuteras flitigt. 

Suomen vanhustenhuollosta keskustellaan ahkerasti. 

 

6. Substantiivi on lauseen subjekti.

Arbetslösheten bland unga är hög.

Nuorisotyöttömyys on korkea.

 

7. Substantiivi on kehonosa.

Den skadade flickan var blek i ansiktet och skakade på benen.

Vammautunut tyttö oli kalpea kasvoiltaan ja hänen jalkansa tärisivät.

 

8. Substantiivi on vaate.

Flickan hade tappat ylletröjan.

Tyttö oli hukannut villatakkinsa.

 

Sanajärjestys

 

Ruotsin kielessä on kolme erilaista sanajärjestystä yleisesti käytössä; päälauseen, suora, käänteinen sekä sivulauseen sanajärjestys.

 

Päälauseen suora sanajärjestys

Suora sanajärjestys tarkoittaa, että subjekti on ennen predikaattia. Kieltosanat sekä muut liikkuvat määreet tulevat päälauseissa ensimmäisen predikaattiverbin jälkeen.

 

Päälauseen käänteinen sanajärjestys

Päälauseen käänteinen sanajärjestys merkitsee, että predikaatti tulee ennen subjektia. Liikkuva määre tulee tällöin subjektin jälkeen.
Käänteistä sanajärjestystä käytetään, kun lause alkaa jollain muulla kuin subjektilla. Käytännössä ensimmäinen sana on siis joku seuraavista:

• ajan määre
• paikan määre
• objekti
• lauseadverbi
• syy / tavan määre
• kokonainen sivulause
• kysymyssana

 

Sivulauseen sanajärjestys

Sivulauseen sanajärjestys on aina:
konjunktio - subjekti - liikkuva määre - kieltosana - predikaatti - muut sanat
muistisääntönä KonSuLiKiePre

Konjunktion paikalle voi tulla relatiivilausessa relatiivipronomini (som, vars tai vilket) tai relatiivinen adverbi (där, då, dit), ja epäsuorassa kysymyslauseessa kysymyssana, tai om, mikäli kysymyssanaa ei ole. Nu är Annika inte glad.

 

Liikkuvat määreet

Liikkuvia määreitä ovat seuraavat sanat:

Kieltosanat

• inte
• aldrig (ei koskaan)
• ingen, inget, inga
• ingenting (ei mitään)
• knappast / knappt (tuskin)
• lauseadverbit:
• vanligen/vanligtvis (tavallisesti)
• verkligen (todella)
• säkert (varmasti)
• möjligen (mahdollisesti, oletettavasti)
• antagligen (luultavasti)
• naturligtvis (tietenkin)
• väl (kai)
• gärna (mielellään)
• hellre, helst (mieluummin)
• nog (tarpeeksi)
• kanske (ehkä)
• egentligen (oikeastaan)
• ju (-han, -hän)
• troligen (todennäköisesti)

 

Epämääräistä aikaa ilmaisevat adverbit

• ibland (joskus)
• sällan (harvoin)
• ofta (usein)
• förr/tidigare/förut (aikaisemmin)
• alltid (aina)
• snart (pian)
• genast (heti)
• nyligen (äskettäin)

 

Verbien taivutus

 

Verbit taipuvat neljässä eri konjugaatiossa, joiden lisäksi on olemassa epäsäännöllisiä verbejä. Seuraavassa taulukossa on esimerkki jokaisesta konjugaatiosta. Kullekin konjugaatiolle ominaiset taivutuspäätteet ovat lihavoitu.

 

	infinitiivimuoto	preesens	imperfekti	supiini
I	jobba	jobbar	jobbade	jobbat
IIa	ringa	ringer	ringde	ringt
IIb	köpa	köper	köpte	köpt
III	bo	bor	bodde	bott
IV	bli	blir	blev	blivit
epäs.	sälja	säljer	sålde	sålt

 

Huomattavaa:

Toisen konjugaation verbi kuuluu IIb:hen, jos sen viimeinen kirjain on k, p, t, s tai x ("koputus x"). Muussa tapauksessa se kuuluu IIa:han.

Epäsäännöllisillä ja nelosryhmän verbeillä ei ole varsinaista logiikkaa taipumisessa.

Supiinia käytetään menneen ajan muodoissa ja apuverbinä on ha: perfektissä muodossa har ja pluskvamperfektissä hade.

Tulevaa aikaa, erityisesti lähitulevaisuutta käsitellessä voidaan käyttää myös tavallista preesensiä. Muita mahdollisia tapoja ovat kommer att + infinitiivi -rakenne sekä apuverbin ska(ll) tai tänker avulla. Modusten muodostus tapahtuu apuverbeillä lukuunottamatta yksikön 2., 3. ja monikon 2. persoonan imperatiivia. Muuten imperatiivi muodostetaan verbin låta imperatiivista, persoonapronominista ja pääverbin perusmuodosta. Konditionaali muodostetaan skulle-apuverbillä ja infinitiivillä, potentiaali torde-apuverbillä ja infinitiivillä.

a. Aikamuodot: Preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti: luen, luin, olen lukenut, olin lukenut. 

b. Tapaluokat: Indikatiivi (luen), konditionaali (lukisin) ja potentiaali (lukenen). 

c. Pääluokat:Aaktiivi ja passiivi. Aktiivissa ilmaistaan teon suorittaja eli tekijä (Minä luen lehden joka päivä). Passiivissa tekijää ei ilmaista (Lehti luetaan joka päivä).

 

Konjugaatiot

Konjugaatioiden I, II ja III verbejä kutsutaan heikoiksi verbeiksi. 

• Konjugaatioon I kuuluu suurin osa ruotsin kielen heikoista verbeistä. Verbin vartalo päättyy aina vokaaliin a. Se esiintyy kaikissa konjugaation I aikamuodoissa eli preesensissä, imperfektissä, perfektissä ja pluskvamperfektissä.
• Konjugaation II verbeillä vokaali a on vain infinitiivin pääte. Muissa aikamuodoissa sitä ei esiinny. Konjugaation II imperfektin pääte on -de. Konsonanttien k, p, t, s, ja x jälkeen pääte on -te.
• Konjugaatioon III kuuluu vain vähän verbejä. Siinä verbien infinitiivi päättyy aina johonkin muuhun vokaaliin kuin a:han.

Konjugaation IV verbejä kutsutaan vahvoiksi verbeiksi.

• Konjugaation IV verbien infinitiivi ja preesens muodostetaan kuten konjugaatiossa II. Infinitiivin pääte on -a ja preesensin pääte -er. Imperfekti muodostetaan ilman päätettä vartalon vokaalin muutoksella. 

 

Infinitiivi

Infinitiivi on verbin perusmuoto. Ruotsin kielessä infinitiivin edessä käytetään lähes poikkeuksetta att-partikkelia.

 

Det är intressant att studera till munhygienist.

On mielenkiintoista opiskella suuhygienistiksi.

 

Att-partikkelia käytetään infinitiivin edessä myös silloin, kun att + infinitiivi on lauseen subjektina:

Att studera till munhygienist är intressant.

Suuhygienistiksi opiskeleminen on mielenkiintoista.

 

Infinitiivi ilman att-sanaa

Jos infinitiiviä edeltää modaalinen apuverbi tai apuverbin kaltainen verbi, att-partikkeli jätetään pois.

 

Jag vill studera till munhygienist.

Minä haluan opiskella suuhygienistiksi.

 

Får du själv välja din arbetspraktikplats?

Saatko sinä itse valita työharjoittelupaikkasi?

 

Apuverbin kaltaisia verbejä ovat:

behöva II bruka I börja I försöka II hinna IV besluta I hoppas I lova I lyckas I lära II  orka I

tarvita olla tapana  alkaa yrittää ehtiä päättää toivoa luvata onnistua opettaa  jaksaa

 

Aikamuodot

 

Preesens

Preesens ilmaisee, että jotakin tapahtuu juuri tällä hetkellä. Preesensillä voidaan ilmaista myös sellaisia tapahtumia, jotka toistuvat. Ruotsin kielessä preesens muodostetaan päätteellä -r tai -er.

 

Jag arbetar på dagis. 

Minä työskentelen päiväkodissa.

 

Vi besöker biblioteket en gång i veckan med barnen.

Me käymme lasten kanssa kirjastossa kerran viikossa.

 

Vi skriver våra namn i bibliotekets gästbok varje gång.

Me kirjoitamme nimemme kirjaston vieraskirjaan joka kerta.

 

Imperfekti

Imperfekti ilmaisee, että jotakin tapahtui aiemmin. Kyseinen tapahtuma on päättynyt. Ruotsin kielen imperfekti muodostetaan päätteellä -de, -te, tai -dde. Vahvojen verbien imperfektiin ei tule päätettä, vaan verbin vartaloon tulee vokaalin muutos.

 

Jag arbetade hela sommaren på dagis.

Minä työskentelin koko kesän päiväkodissa.

 

Vi besökte biblioteket en gång i veckan med barnen.

Me kävimme kirjastossa kerran viikossa lasten kanssa.

 

Vi skrev våra namn i bibliotekets gästbok varje gång.

Me kirjoitimme nimemme kirjaston vieraskirjaan joka kerta.

 

Perfekti  

Perfekti ilmaisee, että jotakin on tapahtunut aiemmin, mutta tämän tapahtuman seuraukset jatkuvat yhä edelleen. Perfekti tavallaan vastaa preesensiä menneessä ajassa.

Ruotsin kielen perfekti on liittomuoto, joka muodostetaan ha-verbin preesensistä (har) ja pääverbin supiinista.

 

Jag har arbetat hela sommaren på dagis.

Minä olen työskennellyt koko kesän päiväkodissa.

 

Vi har besökt biblioteket en gång i veckan med barnen.

Me olemme käyneet kirjastossa kerran viikossa lasten kanssa.

 

Vi har skrivit våra namn i bibliotekets gästbok varje gång.

Me olemme kirjoittaneet nimemme kirjaston vieraskirjaan joka kerta.

 

Pluskvamperfekti

Pluskvamperfekti ilmaisee, että jotakin on tapahtunut menneisyydessä. Tämä tapahtuma on päättynyt. Pluskvamperfektiä voidaan verrata imperfektiin siten, että pluskvamperfektin kuvaama tapahtuma tai toiminta on tapahtunut aikaisemmin kuin imperfektin kuvaama tapahtuma tai toiminta. 

Ruotsin kielen pluskvamperfekti on liittomuoto, joka muodostetaan ha-verbin imperfektistä (hade) ja pääverbin supiinista.

 

Jag hade arbetat hela sommaren på dagis.

Minä olin työskennellyt koko kesän päiväkodissa.

 

Vi hade besökt biblioteket en gång i veckan med barnen.

Me olimme käyneet kirjastossa kerran viikossa lasten kanssa.

 

Vi hade skrivit våra namn i bibliotekets gästbok varje gång.

Me olimme kirjoittaneet nimemme kirjaston vieraskirjaan joka kerta.

 

Futuuri

Futuuri on aikamuoto, jota käytetään silloin kun puhutaan tulevasta tapahtumasta. 

Ruotsin kielessä futuuri on liittomuoto, joka muodostetaan käyttämällä apuverbiä sekä pääverbin infinitiiviä.

Apuverbeinä voidaan käyttää komma att -rakennetta tai ska(ll) -apuverbiä. Futuuri suomennetaan preesensissä.

 

Jag ska / kommer att arbeta på dagis. 

Minä työskentelen päiväkodissa.

 

Vi ska / kommer att besöka biblioteket en gång i veckan med barnen.

Me käymme lasten kanssa kirjastossa kerran viikossa.

 

Vi ska / kommer att skriva våra namn i bibliotekets gästbok varje gång.

Me kirjoitamme nimemme kirjaston vieraskirjaan joka kerta.

 

Substantiivien taivutus

 

Substantiivit taipuvat viidessä eri deklinaatiossa. Seuraavassa taulukossa on esimerkki jokaisesta deklinaatiosta. Kullekin deklinaatiolle ominaiset taivutuspäätteet ovat lihavoitu.

 

	yksikön epäm.	yksikön määr.	monikon epäm.	monikon määr.
1	en flicka	flickan	flickor	flickorna
2	en pojke	pojken	pojkar	pojkarna
3	en elev	eleven	elever	eleverna
	en sko	skon	skor	skorna
4	ett äpple	äpplet	äpplen	äpplena
5	ett hus	huset	hus	husen
	en lärare	läraren	lärare	lärarna

 

Taivutusryhmiin kuuluvia sanoja:

• kaikki en-sukuiset a-loppuiset substantiivit
• kaikki en-sukuiset e-loppuiset substantiivit, myös monet yksitavuiset sekä -ing loppuiset substantiivit
• monia yksitavuisia sanoja, ryhmään kuuluu myös vierasperäisiä sanoja, joiden paino on lopussa
• kaikki ett-sukuiset vokaaliloppuiset
• kaikki ett-sukuiset konsonanttiloppuiset, lisäksi en-sukuiset -are, -er, -ande-loppuiset henkilöä tarkoittavat substantiivit

 

Adjektiivien taivutus

 

Adjektiiveilla on kolme muotoa: en- ja ett-sukuisille sekä monikolle omansa. Normaalitapauksissa ett-muoto saadaan lisäämällä en-muotoon t-kirjain ja monikko saadaa vastaavasti lisäämällä a-kirjain, esimerkiksi fin - fint - fina (hieno). Katso alla oleva taulukko.

 

Ruotsin kielen adjektiivin taivutus
Perusmuoto (en sukuinen)	fin
ett sukuinen	fint
monikko	fina

 

Poikkeuksia taivutusmuotoihin

• jos en-muoto päättyy t-kirjaimeen, ett-muotoon ei lisätä toista t-kirjainta, esim. kort - kort - korta (lyhyt)
• d-loppuisissa adjektiiveissa ett-muodossa d putoaa pois ja tilalle tulee t, esim. hård - hårt - hårda (kova)
• sanalla liten (pieni) on neljä taivutusmuotoa eli liten - litet - lilla - små, joista lilla on yksikön määräinen muoto ja små monikko, sama pätee myös sanan yhdyssanaan, pytteliten
• jotkut adjektiivit eivät taivu ollenkaan, esim. bra (hyvä), fel (väärä), gratis (ilmainen), kul (kiva)

 

Adjektiivien vertailumuodot

Positiivi on vertailun perusaste. Vertailusanana on som (kuin).

 

Han är inte lika hungrig som jag. (Hän ei ole yhtä nälkäinen kuin minä.)

 

Komparatiivi kertoo, että verrattavaa asiaa on enemmän. Tavallisesti adjektiivin perusmuotoon vain lisätään pääte -are ja komparatiivi on yleensä taipumaton.

fin, -t, -a (hieno) --> finare (hienompi)

Komparatiivia käytetään kun verrataan henkilöä tai asiaa toiseen. Vertailusanana on än.

 

Lisa har en bättre bil än jag. (Lisalla on parempi auto kuin minulla.)

 

Superlatiivi on ylin muoto, josta selviää että ominaisuutta on eniten. Adjektiivin perusmuotoon lisätään pääte -ast.

dum, -t, -ma (tyhmä) --> dummast (tyhmin)

Superlatiivia käytetään kun verrataan kaikkiin muihin samassa ryhmässä.

 

Det här är den roligaste boken som jag vet. (Tämä on hauskin kirja jonka tiedän.)

 

Prepositiot

 

Ruotsin kielen tavallisimmat prepositiot
prepositio	suomennos	esimerkki ja sen suomennos
av	-lta, -ltä, joltakulta	Kortet är av Karin. Kortti on Karinilta.
bakom	takana	Skolan ligger bakom varuhuset. Koulu sijaitsee tavaratalon takana.
efter	jälkeen, jäljessä	Lisa kommer efter mig. Lisa tulee jälkeeni. Vi åker hem efter lunchen. Menemme kotiin lounaan jälkeen.
framför	edessä	Cykeln står framför dörren. Pyörä on oven edessä.
från	-lta, -ltä, -sta, -stä	Karin kommer från Danmark. Karin tulee Tanskasta.
för	(jotakin) varten	Den här biljetten är för dig. Tämä lippu on sinua varten.
förbi	ohi	Förbi biblioteket. Kirjaston ohi.
före	ennen	Vi är hemma före klockan åtta. Me olemme kotona ennen kello kahdeksaa.
genom	(jonkin) lävitse, läpi	Turisterna tittar ut genom fönstret. Matkailijat katsovat ulos ikkunasta.
hos	luona (henkilön)	Karin bor hos sin pappa. Karin asuu isänsä luona.
i	-ssa, -ssä (jonkin sisällä/sisässä)	Turisterna sitter i bussen. Matkailijat istuvat linja-autossa.
med	kanssa, mukana	Kommer du med mig? Tuletko mukaani?
mellan	välillä, välissä	Vi är i skolan mellan åtta och två. Olemme koulussa kahdeksan ja kahden välillä.
om	-sta, -stä	Min bror talar om Karin. Veljeni puhuu Karinista.
på	-lla, -llä, (jonkin) päällä	Väskan ligger på golvet. Laukku on lattialla.
till	-lle, luokse, johonkin	Vikingarna seglade till Island. Viikingit purjehtivat Islantiin.
under	alla, alle	Katten sover under bordet. Kissa nukkuu pöydän alla.
utan	ilman	Vi reser inte utan dig. Emme matkusta ilman sinua.
vid	luona, vieressä	Varuhuset ligger vid torget. Tavaratalo on torin vieressä.
åt	-lle, jollekulle	Jag har köpt en CD åt dig. Olen ostanut sinulle CD:n.
över	yli, (jonkin) yläpuolella	Lampan hänger över bordet. Valaisin riippuu pöydän yläpuolella.

 

Pronominit

Pronominit ovat asemosanoja, joita käytetään substantiivin ja adjektiivin asemasta. 

Pronominit jaetaan yleensä seuraavasti:

1. Persoonapronominit: minä, sinä, hän, me, te, he.

2. Demonstratiivipronominit: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne.

3. Interrogatiivipronominit: kuka, mikä, kumpi, kumpainen.

4. Relatiivipronominit: joka, mikä, jotka, mitkä.

5. Indefiniittipronominit: joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, ainoa, usea, harva, koko.

6. Refleksiivipronomini: itse (Hän loukkasi itsensä kaatuessaan.).

7. Resiprookkipronomini: toinen (toinen toistaan).

 

Persoonapronominit

 

Persoonapronominit
	perusmuoto	omistusmuodot	objektimuoto
minä	jag	min, mitt, mina	mig, (mej)
sinä	du	din, ditt, dina	dig, (dej)
hän (mies)	han	hans	honom
hän (nainen)	hon	hennes	henne
me	vi	vår, vårt, våra	oss
te	ni	er, ert, era	er
he	de, (dom)	deras	dem, (dom)

suluissa olevia muotoja käytetään lähinnä puhekielessä

 

Persoonapronominien perusmuotoa käytetään lauseen subjektina.

Jag studerar vid yrkeshögskola. Minä opiskelen ammattikorkeakoulussa.

 

Omistus- eli possessiivimuoto ilmaisee omistajaan. Omistusmuoto noudattaa omistettavan substantiivin sukua ja lukua: ensimmäistä muotoa (min / din / sin / vår / er / sin) käytetään en-sukuisten substantiivien yhteydessä, t-muotoa (mitt / ditt / sitt / vårt / ert / sitt) ett-sukuisten substantiivien yhteydessä ja a-muotoa monikossa.

En-sukuisten kanssa	Ett-sukuisten kanssa	Monikossa
Min skola ligger nära centrum.  (en skola)    Kouluni sijaitsee lähellä keskustaa.	Mitt utbildningsprogram är vårdarbete.  (ett utbildningsprogram)   Koulutusohjelmani on hoitotyö.	Mina skolkompisar är jätte trevliga.  (en skolkompis, en, ar, na)   Koulukaverini ovat valtavan mukavia.

MUISTA, että omistusmuodon jälkeen adjektiivi on aina määräisessä muodossa ja substantiivi epämääräisessä muodossa.

 

Persoonapronominin objektimuotoa käytetään lauseen objektina. Objektimuotoa käytetään myös aina silloin kun persoonapronominiin eteen tulee prepositio.

Jag bor med Mailis. Känner du henne? (objekti) Minä asun Mailiksen kanssa. Tunnetko sinä hänet?   Kom till oss på kvällen! Tule meidän luokse illalla!

 

Persoonapronominin possessiivimuoto (sin, sitt, sina) viittaa aina lauseen subjektiin. Genetiivimuodot hans / hennes ja deras suomennetaan "hänen" ja "heidän":

Morfar bor tillsammans med sin fru (morfar = subjekti). Hans fru är i gott skick. Isoisä asuu vaimonsa kanssa. Hänen vaimonsa on hyvässä kunnossa.

 

Demonstratiivipronominit

En-sukuisten sanojen kanssa	Ett-sukuisten sanojen kanssa	Monikossa
den här / denna tämä	det här / detta tämä	de här / dessa nämä
den där tuo	det där tuo	de där nuo
den se	det se	de ne

Silloin kun demonstratiivipronominina on den här, det här tai de här, sitä seuraava substantiivi on määräisessä muodossa. Denna, dessa tai dessa -pronominien jälkeen substantiivi on epämääräisessä muodossa.

Jos substantiivin edessä on adjektiivi, se on myös määräisessä eli a-muodossa.

den här fina lägenheten denna fina lägenhet tämä hieno huoneisto	det här fina huset detta fina hus tämä hieno talo	de här fina lägenheterna dessa fina lägenheter nämä hienot huoneistot   de här fina husen dessa fina hus nämä hienot talot
den där fina lägenheten tuo hieno huoneisto	det där fina huset tuo hieno talo	de där fina lägenheterna nuo hienot huoneistot   de där fina husen nuo hienot talot

 

Interrogatiivipronominit

Interrogatiivipronominit ovat kysymyssanoja, jotka aloittavat joko suoria tai epäsuoria kysymyslauseita. 

Ruotsin kielen tavallisimmat interrogatiivipronominit ovat:

vem vad vad för en / vad för ett var varifrån vart när hur hurdan, t, a vilken, vilket, vilka vilkendera / vilketdera

kuka mikä, mitä mikä missä mistä mihin milloin kuinka millainen mikä, mitkä kumpi

 

Vem var Wilhelm Conrad Röntgen? Vad fann han? Han fann X-strålar.

mitt nya hus uusi taloni

Kuka oli Wilhelm Conrad Röntgen? Mitä hän keksi? Hän keksi röntgensäteet.

 

Vad för en / ett -pronominia käytetään silloin, kun halutaan tarkentaa kysymystä. Vastauksena on substantiivi:

Vad var han för en man? Han var fysiker.

Mikä mies hän oli? Hän oli fyysikko.

 

Vilken-pronominia käytetään silloin, kun puhutaan tietystä ryhmästä. Puheena oleva asia on tuttu. Vastauksena on substantiivi:

Vilken fysiker var han? Han var radiofysiker.

Mikä fyysikko hän oli? Hän oli säteilyfyysikko.

 

Hurdan-pronominia (hurdan, hurdant, hurdana) käytetään silloin, kun halutaan tietää, minkälainen jokin on. Kysymykseen vastataan adjektiivilla:

Hurdan fysiker var han? Han var banbrytande.

Millainen fyysikko hän oli? Hän oli uraauurtava.

 

Vilkendera / vilketdera -pronominia käytetään silloin, kun on valittava toinen kahdesta: 

Vilkendera modaliteten tycker du om, datortomografi eller magnetundersökning?    Datortomografi.

Kummasta kuvantamismenetelmästä pidät enemmän, tietokonetomografiasta vai magneettitutkimuksesta?   Tietokonetomografiasta.

 

Relatiivipronominit

Relatiivipronominit aloittavat relatiivisen sivulauseen.

som vilken, vilket, vilka vars vilkas

joka, jotka mikä, mitkä jonka joiden

 

Som

Ruotsin kielessä relatiivipronomini som aloittaa relatiivisen sivulauseen. Som viittaa edellisessä päälauseessa olevaan sanaan, jota kutsutaan korrelaatiksi. Korrelaattina voi olla henkilö, esine tai asia. Som-sanan eteen ei voi laittaa prepositiota.

Höghuset som ligger i centrum är nytt.  Som on lauseen subjekti, joten sitä ei voi jättää pois.	Kerrostalo, joka sijaitsee keskustassa, on uusi.
Lägenheten (som) min farfar bor i är en trea.  Som ei ole lauseen subjekti. Sen voi tämän vuoksi jättää pois. Lauseen subjekti on farfar.	Kerrostalo, jossa isoisäni asuu, on kolmio.

 

Vilken, vilket, vilka

Relatiivipronominia vilken, vilket, vilka käytetään muodollisessa kielenkäytössä. Vilken viittaa en-sukuiseen korrelaattiin, vilket ett-sukuiseen ja vilka monikossa olevaan korrelaattiin. Vilken-pronomini voi saada preposition eteensä.

En-sukuinen korrelaatti	Ett-sukuinen korrelaatti	Monikossa oleva korrelaatti
Lägenheten i vilken min farfar bor är en trea.   (en lägenhet 3)   Huoneisto, jossa isoisäni asuu, on kolmio.	Höghuset vilket ligger i centrum är nytt.   (ett höghus 5)   Kerrostalo, joka sijaitsee keskustassa, on uusi.	Servicehemmen på vilka äldre ofta bor kan vara antingen privata eller kommunala.   (ett servicehem 5)   Palvelutalot, joissa iäkkäät usein asuvat, ovat joko yksityisiä tai kunnallisia.

Vilket-muotoa käytetään silloin, kun se viittaa koko edelliseen lauseeseen. 

Min morfar bor med sin fru i en fin tvåa i ett höghus vilket är väldigt praktiskt.

Isoisä asuu vaimonsa kanssa kerrostalokaksiossa, mikä on valtavan käytännöllistä.

 

Vars / Vilkas

Vars-pronomini ilmaiseen omistajan. Sitä käytetään silloin kun korrelaatti on yksikössä. Monikossa olevan korrelaatin yhteydessä käytetään vilkas-pronominia, mutta myös vars on mahdollinen. 

Klienten vars funktionsförmåga har nedsatt får rehabilitering.	Asiakas, jonka toimintakyky on alentunut, saa kuntoutusta.
Klienterna vars / vilkas funktionsförmåga har nedsatt får rehabilitering.	Asiakkaat, joiden toimintakyky on alentunut, saavat kuntoutusta.

 

Relatiivipronominia vad käytetään silloin, kun korrelaattina on allt. Jos vad-pronomini on relatiivisen sivulauseen subjektina, sen jälkeen tulee som-pronomini. 

Vårdpersonalen måste göra allt vad som står i vårdplanen.	Hoitohenkilöstön pitää tehdä kaikki mikähoitosuunnitelmassa on.
Sjuksköterskan måste göra allt vad läkaren ordinerar	Sairaanhoitaja tekee kaiken minkä lääkäri määrää.

 

Indefiniittipronominit

Indefiniittipronominit ovat epämääräisiä pronomineja, jotka eivät viittaa mihinkään tunnettuun tai yksilöityyn asiaan. Ruotsin kielen yleisimmät indefiniittipronominit ovat:

någon, något, några ingen, inget, inga den ena – den andra några – andra annan, annat, andra var och en / vart och ett, varje många alla hela vilkendera / vilketdera båda man

joku, jotkut ei kukaan, ei ketkään toinen – toinen toiset – toiset toinen, toiset jokainen monet kaikki koko kumpi molemmat passiivilauseen muodollinen subjekti, jota ei suomenneta

 

Någon, ingen, annan

Pronominit någon, ingen ja annan taipuvat pääsanansa suvun (en / ett) ja luvun (yksikkö / monikko) mukaan. Näiden pronominien jälkeen sekä adjektiivi että substantiivi ovat epämääräisessä muodossa.

Alla måste ha någon yrkesmässig utbilning för att få en arbetsplats.	Kaikilla täytyy olla jokin ammatillinen tutkintosaadakseen työpaikan.
Om unga har ingen yrkesmässig utbildning är det svårt att hitta jobb.	Jos nuorilla ei ole ammatillista koulutusta, on vaikea löytää työtä.
Några studenter har en utbildning men de vill ytterligare ha en annan yrkesmässig examenvid ett annat lärosäte.	Joillakin opiskelijoilla on koulutus, mutta he haluavat lisäksi toisen ammatillisen tutkinnonjostakin toisesta oppilaitoksesta.

 

Hela, båda, vilkendera / vilketdera

Pronominit hela, båda sekä vilkendera / vilketdera saavat aina määräisen muodon substantiivista.

Om jag får sommarjobb på rehabiliteringssjukhus jobbar jag hela sommaren där.	Jos saan kesätyötä kuntoutussairaalasta, työskentelen koko kesän siellä.
Ska du jobba hela den långa sommaren?	Aiotko tehdä työtä koko pitkän kesän?
På vilkendera avdelningen ska du jobba?	Kummalla osastolla sinä aiot työskennellä?
Jag ska jobba på polikliniken eftersom bådavårdavdelningarna stängs på sommaren.	Työskentelen poliklinikalla, koska molemmathoito-osastot suljetaan kesällä.

 

Man

Man-pronominia käytetään passiivilauseen subjektina. 

När kan man börja jobba som barnmorska?

Milloin voi alkaa työskennellä kätilönä?

 

Refleksiivipronominit

Refleksiivipronominia käytetään silloin, kun tekeminen kohdistuu tekijään itseensä eli se viittaa aina lauseen subjektiin eli tekijään. Ruotsin kielen refleksiivipronominit taipuvat eri persoonamuodoissa seuraavasti:

jag -  mig du – dig han / hon – sig vi – oss ni - er de – sig

 

Verbit, joihin liittyy refleksiivipronomini, ovat refleksiiviverbejä: 

tvätta sig raka sig klä på sig klä av sig röra sig sätta sig lägga sig klara sig lära sig bete sig

peseytyä ajaa partansa pukeutua riisuutua liikkua istuutua mennä nukkumaan selviytyä oppia käyttäytyä

 

Jag tvättar mig. Du tvättar dig. Han/hon tvättar sig. Vi tvättar oss. Ni tvättar er. De tvättar sig.	Minä peseydyn. Sitä peseydyt. Hän peseytyy. Me peseydymme. Te peseydytte. He peseytyvät.
För att kunna klara sig självständigt måste mormor kunna tvätta sig, klä på och av sigoch röra sig.	Pystyäkseen selviytymään itsenäisesti, isoäidintäytyy pystyä peseytymään, pukeutumaan, riisuutumaan ja liikkumaan.

 

Resiprookkipronomini

Ruotsin kielen resiprookkipronomini on varandra (toisensa). Se viittaa monikossa olevaan subjektiin. 

Kände ni varandra innan ni kom till skolan?

Tunsitteko toisianne ennen kuin tulitte kouluun?

 

Konjunktiot

 

Ruotsin kielen tärkeimmät konjunktiot ovat:

 

att	että
då (eftersom)	koska
när	kun
om	jos
fast	vaikka
där	jossa
dit	jonne

 

Esimerkkejä:

·         Eftersom det inte fanns arbete hemma flyttade många.

·         När du fyller aderton, blir du myndig. Sedan Stig hade blivit student började han studera medicin.

·         Fast trafikljusen inte fungerade hände det inga olyckor.

Lauseessa, johon kuuluu sekä liikkuva määre että inte-sana, kieltosana tulee lähimmäksi predikaatin eteen. Han påstår, att han egentligen inte förstår vad det betyder.

 

Rinnastuskonjunktiot

Rinnastuskonjunktiot yhdistävät samanlaisia lauseenjäseniä tai samanlaisia lauseita. Yleensä ne yhdistävät päälauseita ja silloin niiden jälkeen on päälauseen sanajärjestys: Jag måste gå ut nu, men jag är inte borta länge. Jag måste sätta mig, för jag orkar inte stå.

Men, för	sillä
och, eller, utan	vaan
både - och	sekä-että
antingen - eller	joko-tai
varken - eller	ei-eikä

Kanske-sanan jälkeen voit käyttää sekä suoraa että käänteistä sanajärjestystä.

Joskus rinnastuskonjunktiot yhdistävät sivulauseita ja silloin tarvitaan sivulauseen sanajärjestys: Han sade att han var sjuk och (att han) inte kunde komma till provet.

 

Passiivi

S-passiivia käytetään lyhyytensä vuoksi ohjeissa, määräyksissä ym. Ärterna sätts i hett vatten och kokas i tio minuter. Tyyliltään tämä on lähinnä ylätyylinen, mutta sopii kohtuullisesti käytettynä myös esimerkiksi abin aineeseen.

Bli-passiivi on taitavan kirjoittajan hallinnassa erinomainen vapaamman tyylin passiivi. Se ilmaisee tapahtumista kun taas vara-passiivi ilmaisee tilaa tapahtuman jälkeen.

Esimerkiksi:

·         Den unga killen blev slagen i ansiktet.
Näet sielusi silmillä tapahtuman.

·         Golvet är tvättat.
Näet tapahtuman lopputuloksen.

"Dörrarna var varit stängda hela dagen" kertoo, että ovet ovat olleet suljettuina koko päivän. Jos taas sanot "Dörrarna har blivit stängda" (Ovet on suljettu), ajattelet sulkemistapahtumaa, vaikka et ilmaise kuka sulkemisen on tehnyt. Sekä bli- että vara-passiivin kanssa voidaan käyttää ns. modaalisia apuverbejä esim seuraavasti: Dörren ska vara stängd. (Oven pitää olla suljettuna). Dörren borde ha varit stängd. (Oven pitäisi olla suljettuna).

Bli- ja vara-passiiveissa kannattaa olla todella huolellinen partisiipin perfektin muodoissa.

Passiiville on myös vastine man-sana. Kun käytät man-sanaa, ole johdonmukainen. Älä vaihda sitä kesken kaiken englanninmalliseen du-sanaan.

Partisiipin preesens ja perfekti

Partisiipin preesensiä käytetään usein adjektiivin tavoin ja silloin sen suomenkielisen vastineen tunnuksena on -va/-vä. Esimerkiksi sovande= nukkuva, leende = hymyilevä.

Näitä muotoja on sikäli helppo käyttää, että ne eivät taivu suvun ja luvun mukaan vaan ovat taipumattomia esim. ett sovande barn, många lekande flickor.

Komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan sanoilla mera ja mest. Min pappa är mera förstående än min mamma.

Partisiipin preesensillä ilmaistaan myös tekemisen tapaa tai tilaa: Han kom springande till mötet. Vi blev stående när han kom.

Partisiipin perfektin suomenkielisen vastineen tunnus on -ttu/-tty tai -nut/-nyt. Partisiin perfektiä käytetään myös usein adjektiivina, joka taipuu pääsanansa mukaan.

Esimerkiksi:

·         Bilen stod tvättad på gården.

·         Den tvättade bilen var inte min.

·         Huset är skyddat av ett staket.

·         Min nyköpta jacka var smutsig.

·         Vi blev alla förkylda efter festen.

 

Partisiipin perfektiä käytetään myös bli- ja vara-passiivin muodostamisessa.

Esimerkiksi:

·         Hans bil blev stulen.

·         Vi har blivit bjudna på en underbar måltid.

·         Vilket material är bordet gjort av?

·         Dörren är stängd.

Sanaparit

både - och tai såval - som	sekä - että
varken - eller	ei - eikä
antingen - eller	joko - tai
än - än	milloin - milloin
ju - desto	sitä - mitä

Esimerkiksi:

·         Hon är både hjälpsam och trevlig.

·         De kan både sjunga och dansa.

·         Såväl gamla som unga tycker om hans musik.

·         Han kan varken sjunga eller spela gitarr.

·         Varken i sin ungdom eller nu ville han plugga.

·         Han antingen ljuger eller talar sanning.

·         Antingen du eller jag måste göra det.

·         Än skrattade än grät hon.

·         Ju mera du äter, desto tjockare blir du.

 

Som ja vilken

Som ("joka") on tavallisin relatiivipronomini. Se käy melkein aina.

Pojken, som står där är min vän Kalle. Landet, som vann mest guldmedaljer, var inte Norge. Skidlöpare, som använde doping, blev fast.

Jos tarvitset prepositiota som-sanan yhteyteen, siirrä sen lauseen loppuun:
Matcherna, som jag tittade på, var spännande.

Vilken, vilket, vilka kuuluvat vähän juhlavampaan kieleen ja ovat hankalampia käyttää, sillä ne pitää taivuttaa korrelaatin muodon mukaisesti.

·         Pojken, vilken står där, är min vän Kalle.

·         Landet, vilket vann mest guldmedaljer…

·         Skidlöpare, vilka använde doping….

Mutta: Matcherna, på vilka jag tittade, var spännande.

Yksi tapaus, jolloin vilket on lähes pakollinen, on, jos korrelaattina on koko lause:
Många skidlöpare åkte fast för doping, vilket var tråkigt.

 

Klikkaa tästä RedFox sanakirjaan

 

 

Lukusanoja

 

Seuraavassa on tyypillisimpiä lukuja peruslukuina, järjestyslukuina ja substantivoituina. Järjestyslukua ennen tulee aina den tai det.

 

	perusluku	järjestysluku	substantivoitu
0	noll
1	en / ett	första / 1:a	en etta 1
2	två	andra / 2:a	en tvåa 1
3	tre	tredje / 3:e	en trea 1
4	fyra	fjärde / 4:e	en fyra 1
5	fem	femte / 5:e	en femma 1
6	sex	sjätte	en sexa 1
7	sju	sjunde	en sjua 1
8	åtta	åttonde	en åtta 1
9	nio	nionde	en nia 1
10	tio	tionde	en tia 1
11	elva	elfte
12	tolv	tolfte
13	tretton	trettonde
14	fjorton	fjortonde
15	femton	femtonde
16	sexton	sextonde
17	sjutton	sjuttonde
18	arton / aderton	artonde / adertonde
19	nitton	nittonde
20	tjugo	tjugonde
21	tjugoen / tjugoett	tjugoförsta
22	tjugotvå	tjugoandra
23	tjugotre	tjugotredje
30	trettio	trettionde
40	fyrtio	fyrtionde
50	femtio	femtionde
60	sextio	sextionde
70	sjuttio	sjuttionde
80	åttio	åttionde
90	nittio	nittionde
100	(ett) hundra	hundrade
111	hundraelva	hundraelfte
123	hundratjugotre	hundratjugotredje
200	tvåhundra	tvåhundrade
1000	(ett) tusen	tusende
10000	tiotusen	tiotusende
100000	hundratusen	hundratusende
1000000	en miljon	miljonte
1000000000	en miljard	miljarde

 

Jag har en syster och tre bröder.

Minulla on yksi sisko ja kolme veljeä.

 

Lukusanan kaksi ja sitä suuremman luvun jälkeinen substantiivi on monikossa. 

Hurdant var det första studieåret?

Millainen ensimmäinen opiskeluvuosi oli?

 

Järjestysluvun jälkeen sekä substantiivi että sitä edeltävä adjektiivi on määräisessä muodossa.

 

Kellonajat

Vad är klockan? Klockan är:

8 åtta	kahdeksan	8:00 åtta noll noll	kahdeksan nolla nolla
8:15 kvart över åtta	vartin yli kahdeksan	8:15 åtta och femton	kahdeksan viisitoista
8:30 halv nio	puoli yhdeksän	8:30 åtta och trettio	kahdeksan kolmekymmentä
8:45 kvart i nio	varttia vaille yhdeksän	8:45 åtta och fyrtiofem	kahdeksan neljäkymmentäviisi

 

Vilken dag är det idag?

Det är lördag, den 13 april 2013. (den trettonde april tjugohundra tretton)

On lauantai, 13. huhtikuuta 2013. 

 

Var bor du? 

Jag bor på Majistersvägen 2 A 6. Jag har en tvåa. Jag bor en trappa upp.

Asun Maisterintie 4 A 3:ssa. Minulla on kaksio. Asun toisessa kerroksessa.

 

När är du född?

Jag är född den 20 juni 1984. Jag är född den tjogonde i sjätte 1984.

Olen syntynyt 20. kesäkuuta 1984. Olen syntynyt kahdeskymmenes kuudetta 1984.

 

Epäsäännölliset verbit

 

be (bedja)	ber (beder)	bad	bett (bedit)	(pyytää, rukoilla)
binda	binder	band	bundit	(sitoa)
bita	biter	bet	bitit	(purra)
bjuda	bjuder	bjöd	bjudit	(tarjota)
bli (bliva)	blir (bliver)	blev	blivit	(tulla joksikin)
brinna	brinner	brann	brunnit	(palaa)
brista	brister	brast	brustit	(murtua, katketa, särkyä, puuttua)
bryta	bryter	bröt	brutit	(murtaa, katkaista)
bära	bär	bar	burit	(kantaa)
böra	bör	borde	bort	(pitää, tulee tehdä jtk.)
dra (draga)	drar (drager)	drog	dragit	(vetää)
dricka	dricker	drack	druckit	(juoda)
driva	driver	drev	drivit	(viedä, kuljettaa, ajaa)
duga	duger	dög	dugt	(kelvata)
dö	dör	dog	dött	(kuolla)
dölja	döljer	dolde	dolt	(kätkeä)
erfara	erfar	erfor	erfarit	(kokea, saada)
ersätta	ersätter	ersatte	ersatt	(korvata)
falla	faller	föll	fallit	(pudota, kaatua)
fara	far	for	farit	(matkustaa, ajaa)
finna	finner	fann	funnit	(löytää)
finnas	finns	fanns	funnits	(olla olemassa)
flyga	flyger	flög	flugit	(lentää)
flyta	flyter	flöt	flutit	(virrata, kellua)
frysa	fryser	frös	frusit	(palella, jäätyä)
få	får	fick	fått	(saada)
förstå	förstår	förstod	förstått	(ymmärtää)
försvinna	-vinner	-vann	-vunnit	(kadota)
ge (giva)	ger (giver)	gav	givit/gett	(antaa)
glida	glider	gled	glidit	(liukua)
glädja	gläder	gladde	glatt	(ilahduttaa)
gnida	gnider	gned	gnidit	(hangata)
gripa	griper	grep	gripit	(tarttua)
gråta	gråter	grät	gråtit	(itkeä)
gå	går	gick	gått	(mennä, kävellä, kulkea)
göra	gör	gjorde	gjort	(tehdä)
ha (hava)	har (haver)	hade	haft	(olla jollakulla, omistaa)
heta	heter	hette	hetat	(olla nimeltään)
hinna	hinner	hann	hunnit	(ehtiä)
hugga	hugger	högg	huggit	(hakata, iskeä)
hålla	håller	höll	hållit	(pitää esitelmä/puhe tms.)
kliva	kliver	klev	klivit	(astua, harppoa)
klyva	klyver	klöv	kluvit	(halkoa)
knyta	knyter	knöt	knutit	(solmia)
komma	kommer	kom	kommit	(tulla)
krypa	kryper	kröp	krupit	(ryömiä)
kunna	kan	kunde	kunnat	(voida, osata, kyetä)
le	ler	log	lett	(hymyillä)
lida	lider	led	lidit	(kärsiä)
ligga	ligger	låg	legat	(maata, sijaita)
ljuga	ljuger	ljög	ljugit	(valehdella)
låta	låter	lät	låtit	(antaa, sallia, kuulostaa)
lägga	lägger	lade	lagt	(asettaa, laittaa, panna)
njuta	njuter	njöt	njutit	(nauttia)
rida	rider	red	ridit	(ratsastaa)
rinna	rinner	rann	runnit	(virrata, valua)
riva	river	rev	rivit	(repiä)
se	ser	såg	sett	(nähdä)
sitta	sitter	satt	suttit	(istua)
sjunga	sjunger	sjöng	sjungit	(laulaa)
sjunka	sjunker	sjönk	sjunkit	(vajota, upota)
skina	skiner	sken	skinit	(paistaa)
skjuta	skjuter	sköt	skjutit	(ampua, työntää)
skrida	skrider	skred	skridit	(astua)
skrika	skriker	skrek	skrikit	(kirkua)
skriva	skriver	skrev	skrivit	(kirjoittaa)
skryta	skryter	skröt	skrutit	(kehua)
skära	skär	skar	skurit	(leikata)
slippa	slipper	slapp	sluppit	(päästä, välttyä jltak.)
slita	sliter	slet	slitit	(raataa, repiä, kuluttaa)
sluta	sluter	slöt	slutit	(sulkea) vrt.
sluta	slutar	slutade	slutat	(lakata, lopettaa)
slå (slåga)	slår (slåger)	slog	slagit	(lyödä)
slåss (slågas)	slåss (slågs)	slogs	slagis	(tapella)
smyga	smyger	smög	smugit	(hiipiä)
snyta	snyter	snöt	snutit	(niistää)
sova	sover	sov	sovit	(nukkua)
spricka	spricker	sprack	spruckit	(haljeta, puhjeta, revetä)
sprida	sprider	spred	spridit	(levittää)
springa	springer	sprang	sprungit	(juosta)
sticka	sticker	stack	stuckit	(pistää, häipyä)
stiga	stiger	steg	stigit	(nousta, astua)
stjäla	stjäl	stal	stulit	(varastaa)
strida	strider	stred	stridit	(taistella)
stryka	stryker	strök	strukit	(silittää)
stå	står	stod	stått	(seisoa)
suga	suger	sög	sugit	(imeä)
supa	super	söp	supit	(juopotella, ryypätä)
svida	svider	sved	svidit	(kirvellä)
svika	sviker	svek	svikit	(pettäminen, velvollisuuden pettäminen, vrt. bedra = erehdyttää pettää)
svälta	svälter	svalt	svultit	(nähdä nälkää)
svära	svär	svor	svurit	(kirota)
säga	säger	sade	sagt	(sanoa)
sälja	säljer	sålde	sålt	(myydä)
sätta	sätter	satte	satt	(panna, asettaa)
ta (taga)	tar (tager)	tog	tagit	(ottaa)
tiga	tiger	teg	tigit	(vaieta)
töras	törs	tordes	torts	(rohjeta, vrt. våga = uskaltaa)
vara	är	var	varit	(olla)
veta	vet	visste	vetat	(tietää)
vika	viker	vek	vikit	(taittaa)
vilja	vill	ville	velat	(haluta, tahtoa)
vinna	vinner	vann	vunnit	(voittaa)
vrida	vrider	vred	vridit	( kiertää jotakin)
välja	väljer	valde	valt	(valita)
vänja	vänjer	vande	vant	(totuttaa)
äta	äter	åt	ätit	(syödä)

 

Verbejä, joilla on sekä heikko, että vahva taivutus:

 

begrava	begraver	begravde/begrov	begravt/begravit
gala	gal	galde/gol	galt/galit
sluta	slutar/sluter	slutade/slöt	slutat/slutit
sticka	stickar/sticker	stickade/stack	stickat/stuckit
tvinga	tvingar/tvinger	tvingade/tvang	tvingat/tvungit

 

Ajanmääreitä

 

måndag tisdag onsdag torsdag fredag lördag söndag på lördag(en)	maanantai tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai lauantaina
januari februari mars april maj juni juli augusti september oktober november december	tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu
vår sommar höst vinter	kevät kesä syksy talvi
på morgonen på förmiddagen mitt på dagen på dagen på eftermiddagen på kvällen på natten i dag i kväll i natt i morgon i övermorgon i går i förrgår i år i fjol för en vecka sedan om en vecka	aamulla aamupäivällä keskipäivällä päivällä iltapäivällä illalla yöllä tänään tänä iltana viime yönä, tänä yönä huomenna ylihuomenna eilen toissapäivänä tänä vuonna viime vuonna viikko sitten viikon kuluttua

 

Huudahduksia

 

Aj	Ai
Adjö	Hyvästi
Ah	Auh
Blablabla	Blablablabla
Bravo	Hyvä
Bä	Mää mää (mitä lammas sanoo)
Eh	Öh
Farväl	Hyvästi
Fy	Yäk
Förlåt	Anteeksi
Haha	Hah hah
Halt	Pysähdy
Hehe	Heh heh
Hej	Hei, moi
Heja	Mene
Hejdå	Hei, hei
Hihi	Hih hih
Hmm	Hmm
Hohoho	Ho ho ho
Hurra	Hurraa
Hördu	Kuuletko
Hörru	Hei, sinä!
Ih	Eeek!
Ja	Kyllä
Jaha	Aha
Jo	Kyllä (vastauksessa negatiiviseen kysymykseen)
Kvitt	Piip
Mjau	Miaau (kissa)
Mu	Muu (lehmä)
Mums	maiskutus
Nej	Ei!
Nöff	Röh (sika)
O	O
Oh	Voi
Oj	Hups
Pang	Pang tai bang
Pip	piip
Ptro	ptruu (ratsastaessa hevoselle)
Skål	kippis
Stopp	Seis!
Tack	kiitos
Tackar	kiitti
Tut	Tööt
Tja	Terve/Hei
Ursäkta	Anteeksi
Usch	Iik!
Vad	Mitä?
Var så god	Ole hyvä
Var så goda	Olkaa hyvät
Voff	Vuff (koira)

 

 

Kielioppitermejä

 

Sanaluokat

Substantiivit ovat esineiden, asioiden tai yksilöiden nimiä. 

Adjektiivit ilmaisevat asian tai esineen laatua. Ne vastaavat kysymykseen millainen jokin on.

Pronominit ovat asemosanoja. Niitä käytetään substantiivin ja adjektiivin asemasta. 

Numeraalit ilmaisevat lukua ja määrää. Ne jaetaan peruslukuihin ja järjestyslukuihin.

Verbit ovat teonsanoja. Ne ilmaisevat tekemistä, tapahtumista ja olemista.

Partikkelit ovat apusanoja, jotka eivät kuulu muihin sanaluokkiin. Partikkeleita ovat alistus- ja rinnastuskonjunktiot sekä prepositiot.

 

Lausetaso

Subjekti on lauseen pääjäsen predikaatin ohella. Subjekti ilmaisee tekijän. Lause rakentuu subjektin ja predikaatin ympärille. Sanaluokista substantiivi, adjektiivi, pronomini tai numeraali voi olla lauseen subjektina. Subjekti saadaan selville kysymällä "kuka tekee?", "mikä tekee?", "ketkä tekevät?", "mitkä tekevät?", "kuka on?" tai "mikä on?".

Predikaatti on lauseen ydin, johon muut lauseenjäsenet liittyvät. Lauseessa on vain yksi predikaatti. Sanaluokista ainoastaan verbi voi olla lauseen predikaattina. Predikaatti saadaan selville kysymällä "mitä tekee?"  

Objekti on lauseen lisäjäsen. Se ilmoittaa predikaattiverbin tekemisen kohteen. Sanaluokista substantiivi, adjektiivi, pronomini tai numeraali voi olla lauseen objektina.

Predikatiivi on lauseen lisäjäsen, joka liittyy olla - tai tulla joksikin – verbeihin. Predikatiivi kertoo mikä tai millainen subjekti on. Sanaluokista substantiivi, adjektiivi, pronomini tai numeraali voi olla lauseen predikatiivina.

Tavan adverbiaali kuvaa tapaa, miten jotakin tehdään. Se vastaa kysymykseen "miten?" tai "millä tavoin?"

Paikan adverbiaali ilmaisee paikan, missä jotakin tehdään.  

Ajan adverbiaali ilmaisee, milloin jotakin tehdään.                

Adjektiiviattribuutti on substantiivin edessä oleva adjektiivi. Se kuvaa, millainen substantiivi on.

 

Ruotsin kielioppi

Ruotsin kieliopin ovat koostaneet RedFoxin kieliammattilaiset. Tarkoituksena on että käyttäjä löytää helposti tiedot vaikkapa ruotsin sanajärjestyksestä, ruotsin verbien taivutuksesta sekä ruotsin epäsäännölliset verbit.

 

Klikkaa tästä RedFox sanakirjaan