Espanjan kielioppi

Espanjan kieli (español tai castellano) kuuluu romaanisiin kieliin. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan, englannin ja hindin ohella ja lisäksi yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu äidinkielenään arviolta 300–320 miljoonaa ihmistä. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Meksikossa. Myös Yhdysvalloissa on merkittävä espanjankielinen vähemmistö. Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan vuoden 2011 lopussa 4 988 henkilöä joiden äidinkieleksi on rekisteröity espanja.

Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa ääntämiseltään ja sanastoltaan jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivät espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan. Lisäksi kaikissa maissa, sekä Euroopassa ja Amerikoissa, oikeinkirjoitus ja sanojen taivutus on yhtenäinen, toisin kuin esimerkiksi portugalin tai englannin kielissä.

 

Kirjaimet ja äänteet

 

Espanjan kieli on varsin foneettinen, eli ääntämisen ja kirjoittamisen välillä on melko yksikäsitteinen suhde.

Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat:

a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z

 

Vokaalit

Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä.

a, o ja e ovat vahvoja vokaaleja ja i ja u heikkoja. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, ts. kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, ne kuuluvat eri tavuihin:

Ma-rí-a

Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui "u" ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan treemalla:

pingüino, nicaragüense

 

Konsonantit

b ja v äännetään samalla tavoin: [b] sanan alussa ja m:n ja n:n jälkeen. Muutoin heikkona [β]:nä (lähes sama kuin suomen v). Bilbao [bilˈβao], Córdoba [ˈkorðoβa], Habana [aˈβana]

c äännetään kuten suomen [k] konsonanttien sekä vokaalien a, o ja u edellä. e:n ja i:n edellä [θ] (kuten englannin thing). Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa c ääntyy tällöin kuitenkin [s] (seseo). Cuba [ˈkuβa], Ceuta[ˈθeuta]. Digrafi ch vastaa suomen /tš/:ää ([ʧ]). Chile [ˈʧile]

d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen [d], muutoin heikko [ð]. Sanan lopussa usein lähes äänetön. Salvador [salβaˈðor]

f kuten suomen [f].

g kuten suomen [g] sanan alussa tauon jälkeen ja n:n jälkeen. Muutoin heikko [ɣ]. e:n ja i:n edellä voimakas [x] (ach-äänne, saksan achtung). Yhdistelmissä gue ja gui u ei äänny (vrt. q). Granada [graˈnaða], Guernica [gerˈnika], Zaragoza [θaɾaˈɣoθa], Gerona [xeˈɾona]

h yleisesti ei äänny. Sananalkuinen hu+vokaali vastaa englannin w-äännettä (huevo (kananmuna) [ˈweβo]).

j [x] (voimakas ach-äänne), kuten g e:n ja i:n edellä. Jaén [xaˈen]

k kuten suomen [k], esiintyy vain lainasanoissa kuten 'kilo'.

l kuten suomen [l]. Lima [ˈlima]. Esiintyy myös digrafissa ll, joka oli alun perin liudentunut l, [ʎ]. Lleida [ˈʎeiða]. Ääntyy nykyään tällä tavoin lähinnä Pohjois-Espanjassa. Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa [ʝ] (yeísmo), osassa espanjankielistä Amerikkaa (muun muassa Argentiinassa) soinnillinen suhuäänne.

m kuten suomen [m]. Madrid [maðˈri(ð)]

n kuten suomen [n]. n muuttuu kuitenkin m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä. Navarra [naˈβara]

ñ liudentunut n [ɲ], kuten savon murteen 'mänj'. Cataluña [kataˈluɲa]

p kuten suomessa Pérez [ˈpeɾeθ]

q [k], esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny Quito [ˈkito].

r voimakas [r] (vrt. suomen perrkele) sanan alussa, l:n ja n:n jäljessä ja silloin kun on kirjoitettu 'rr'. Muutoin heikko yksitäryinen [ɾ]. Roma [ˈroma]

s kuten suomen [s]. S:n ääntäminen c:n tapaan [θ]:na eräissä murteissa tunnetaan nimellä ceceo. Salamanca [salaˈmaŋka]

t kuten suomen [t]. Toledo [toˈleðo]

v ääntyy samoin kuin b. Valencia [baˈlenθia]. Kahden vokaalin välissä ääntyy frikatiivina [β] Cava ['kaβa].

w esiintyy vain lainasanoissa.

x vokaalien välissä [ks], konsonantin edellä joko [ks] tai [s]. Keskiaikaisessa espanjassa kirjain merkitsi suhu-s:ää ([ʃ]), josta kehittyi 1600-luvulla voimakas h ([x]). Tästä ovat jäänteenä nykyäänkin esimerkiksi erisnimet México, Texas ja Oaxaca, joissa lausutaan oikeinkirjoituksen vastaisesti [x]: [ˈmexiko], [ˈtexas] ja [oaˈxaka].^[5][6]

y hieman voimakkaampi suomen [j] (Espanjassa ja suuressa osassa Amerikkaa; kuitenkin soinnillinen suhuäänne samoilla alueilla kuin ll) mutta sana 'y' (ja) ääntyy [i] kahden konsonantin välissä. Vizcaya [biθˈkaja].

z kuten c e:n ja i:n edellä [θ]. Zaragoza [θaɾaˈɣoθa]. Ääntyy Latinalaisessa Amerikassa s.

Espanjan äänteistä suomen kielelle vieraita ovat ch, [θ], [ð], [ɣ], [x], [ʎ], [ɲ] sekä myös molemmat r-äänteet, joiden väliin suomalainen r asettuu. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen välivokaalin edellä [θ]:na ei ole peräisin s-vikaiselta kuninkaalta, vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos; keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, ʧ, ja sibilantteja yksi, s. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samalla tavalla.

S ei espanjan ja portugalin kielissä voi aloittaa sanaa eikä tavua, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen asetetaan E: Estocolmo (Tukholma).

Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. Huomaa myös, että 'y' lasketaan konsonantteihin ja vahvat vokaalit a, e ja o eivät muodosta diftongia ja kuuluvat eri tavuihin. Jos sanapaino ei noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa painomerkillä.

Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva.

 

Kielioppi

 

Adjektiivit

 

Espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä. Tietyt adjektiivit vaihtavat merkitystä sen mukaan, sijoitetaanko ne pääsanansa edelle vai jälkeen. Jos adjektiivi on pääsanansa edellä, se voi myös kertoa pääsanastaan jotakin kontekstiin liittyvää olennaista, korostettua tietoa. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan adjektiivia ennen tulevalla 'más'-sanalla ja superlatiivi määräisellä artikkelilla ja 'más'-sanalla. Samaten voidaan muodostaa vähentävä komparatiivi 'menos'-sanalla.

Adjektiivia voidaan korostaa absoluuttisella superlatiivilla, joka on mahdollista muodostaa kolmella eri tavalla. 'Muy'-adverbilla: muy bueno, 'oikein hyvä'. Päätteillä '-ísimo' ja '-ísima' (tai harvoissa poikkeustapauksissa -érrimo/-érrima): guapa → guapísima, 'oikein nätti'. Etuliitteillä kuten 'super-', 'ultra-' tai 'requete-': frío → superfrío, 'oikein kylmä'.

Adjektiivista muodostetun adverbin pääte on -mente: normal → normalmente, 'normaalisti'.

 

Adjektiiviattribuutit

Espanjassa adjektiiviattribuutilla on tavallisesti neljä muotoa:
maskuliinin yksikkö: bueno        maskuliinin monikko: buenos
feminiinin yksikkö:   buena        feminiinin monikko:   buenas

Käytettävä muoto määräytyy adjektiivin pääsanana olevan substantiivin mukaan. Kuten substantiiveilla, myös adjektiiveilla maskuliinin tunnus on –o ja feminiinin –a sekä monikon tunnus –s. 
un / el coche pequeño – (unos) / los coches pequeños
una / la casa pequeña – (unas) / las casas pequeñas

Perusmuodossa konsonanttiin tai e-vokaaliin päättyvillä adjektiiveilla ei ole erillistä feminiinimuotoa. Konsonanttiloppuisten adjektiivien monikon pääte on –es.

un / el libro interesante – (unos) / los libros interesantes
una / la película interesante – (unas) / las películas interesantes

un / el bolso azul – (unos) / los bolsos azules
una / la cartera azul – (unas) / las carteras azules

 

Adjektiiviattribuutin paikka

Toisin kuin suomessa, adjektiiviattribuutti sijoittuu espanjassa useimmiten pääsanansa jälkeen. Tällöin adjektiiviattribuutin tehtävä on erotteleva.

La casa blanca. (no amarilla)
El estudiante español. (no finlandés)
Los paisajes bonitos. (no feos)

Jos adjektiivilla ei ole erottelevaa merkitystä, se ei sisällä lauseelle keskeistä informaatiota. Tällöin adjektiiviattribuutti sijoittuu pääsanansa eteen.

Estamos en la bonita capital de Argentina.
En la tele hablan de un terrible accidente de coche.

Joidenkin adjektiivien merkitys riippuu niiden paikasta lauseessa.
 

antiguo:	casas antiguas – el antiguo presidente
	vanhoja taloja – entinen presidentti
cierto:	una noticia cierta – ciertos problemas
	varma uutinen – tietyt ongelmat
grande:	un hombre grande – un gran hombre
	suuri(kokoinen) mies - suurmies
medio:	el nivel medio – medio kilo
	keskitaso – puoli kiloa
nuevo:	un coche nuevo – un nuevo coche
	uusi/tuliterä auto – uusi / toinen auto
pobre:	la gente pobre – pobre niño
	köyhät ihmiset - lapsiraukka
simple:	la comida simple – un simple funcionario
	yksinkertainen ruoka – pelkkä/tavallinen virkamies
único:	una experiencia única - su única meta
	ainutlaatuinen kokemus – hänen ainoa päämääränsä
vario:	temas varios – varios temas
	erilaisia aiheita – useita aiheita

Adjektiivien vertailu

Kun espanjassa halutaan sanoa, että jokin esine on enemmän kallis eli kalliimpi kuin toinen, käytetään komparatiivia, joka tehdään más(=enemmän)-sanan avulla. Vertailun kohteena olevaa asiaa tai esinettä edeltää sana que.

El coche azul es más caro que el coche verde.

Vastaavasti vähemmän on menos.

El coche verde es menos caro que el coche azul.

Kun halutaan sanoa, että jokin esine on kaikkein kallein, käytetään superlatiivia. Myös superlatiivissa käytetään vertailusanoja más ja menos, mutta lisäksi tarvitaan määräinen artikkeli. 

El coche azul es el más caro.

Jos kaksi asiaa tai esinettä ovat yhtä kalliita käytetään vertailusanoja tan - como.

El coche azul es tan caro como el coche verde.

Espanjan kielessä on myös joukko tavallisia adjektiiveja, joiden vertailumuodot ovat epäsäännöllisiä.

grande - mayor (myös más grande konkreettisesta koosta puhuttaessa)

Tus problemas son mucho mayores que los míos. 
Tu casa es más grande que la mía.

pequeño - menor (myös más pequeño konkreettisesta koosta puhuttaessa)

Sus hijos son menores que los nuestros.
Su jardín es más pequeño que el nuestro.

bueno - mejor (myös más bueno merkityksessä kiltti)

Estas fresas son mejores que aquellas.
Tus hijos son más buenos que los míos.

malo - peor (myös más malo merkityksessä tuhma, paha)

Las noticias de hoy son peores que las noticias de ayer.
Los alumnos de esta clase son más malos que los alumnos de aquella otra clase.

 

Substantiivit

 

Substantiiveilla on kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkelit una ja un epämääräisessä ja la ja el määräisessä muodossa. Substantiivin monikon tunnus on -s, konsonantin ja painollisen a-, i- tai u-vokaalin jälkeen -es. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat las ja los. Substantiiveilla on yksi sijamuoto: nominatiivi; muut sijamuodot ilmaistaan prepositioin ja artikkelein.

Pääsääntö on, että kaikki -a, -ción ja -dad-päätteiset sanat ovat feminiinisukuisia ja o-päätteiset maskuliinisukuisia. On kuitenkin tärkeitä poikkeuksia, kuten kreikkalaisperäiset -ma-loppuiset sanat, jotka ovat maskuliineja: el programa, el problema, el tema. On myös harvoja poikkeuksia, joissa o-päätteinen sana on feminiini: la mano, la radio, la foto, la moto. Nämä sanat ovat pääasiassa lyhentymiä feminiinisukuisista sanoista (radiodifusión, fotografía, motocicleta).

 

Artikkelit

Espanjassa, samoin kuin useimmissa eurooppalaisissa kielissä, substantiivia edeltää yleensä artikkeli, joko epämääräinen tai määräinen. Epämääräinen artikkeli vastaa merkitykseltään suomen sanoja 'yksi', 'eräs' ja sitä käytetään, kun asia on uusi ja tuntematon. Monikkomuodot unos, unas ovat oikeastaan indefiniittipronomineja ja merkitsevät 'eräitä', 'joitakin', joten niiden käyttö ei ole välttämätöntä. Voidaan siis sanoa Compro un libro ja Compro (unos) libros. Epämääräistä artikkelia ei käytetä sanojenotro ('toinen', 'vielä yksi') ja medio ('puoli) kanssa. Määräisen artikkelin lähin suomenkielinen vastine on 'se'. Asia on tietty tai tunnettu tai se on lajinsa ainoa edustaja, esim. el sol ('aurinko').

Vokaaliin päättyvien substantiivien monikon pääte on -s (esim. los libros, las casas). Jos sana päättyy konsonanttiin, pääte on -es (esim. los jóvenes, las mujeres).

	EPÄMÄÄRÄINEN ARTIKKELI
		maskuliini		feminiini
yksikkö	un	un año	una	una semana
monikko	unos	(unos) años	unas	(unas) semanas
	MÄÄRÄINEN ARTIKKELI
		maskuliini		feminiini
yksikkö	el	el año	la	la semana
monikko	los	los años	las	las semanas

 

Verbit

 

Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (indicativo) ja subjunktiivi(subjuntivo). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (condicional) sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (imperativo) eli käskymuoto, jolla tosin on omat muodot vain toisissa persoonissa (muissa persoonissa ja kaikissa kielteisissä käskylauseissa käytetään subjunktiivimuotoja).

Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:

preesens (presente)

imperfekti (pretérito imperfecto)

yksinkertainen perfekti (preteriti) (pretérito indefinido)

yhdistetty perfekti (pretérito perfecto compuesto)

pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto)

2. pluskvamperfekti (pretérito anterior)

futuuri (futuro)

yhdistetty futuuri (futuro compuesto)

Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (presente de subjuntivo), imperfekti (pretérito imperfecto de subjuntivo), perfekti (pretéríto perfecto de subjuntivo) ja pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (futuro de subjuntivo) esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa.

Erikoisuutena espanjassa on kolme olla-verbiä:

Ser on lähimpänä tavallista olla -verbiä ja sitä käytetään pysyvään olemiseen viittaamisessa

Estar viittaa tilapäiseen olemiseen

Haber -verbiä käytetään liittoaikamuotojen taipuvana verbinä sekä objektista itsenäisenä verbinä (vastaavalla tavalla kuin Englannin kielessä "there is [something]", "there are [something]"). Haber -verbin yksikön kolmannella persoonalla on kaksi muoto (ha, hay) riippuen siitä, käytetäänkö sitä liittoaikamuodossa vai objektista itsenäisenä olla-verbinä.

 

Prepositiot

 

Espanjan kielen tavallisimpia prepositioita ovat a, de, en, por, para, conja sin. Seuraavassa näet joitakin niiden yleisimmistä merkityksistä.
 

a	suunta johonkin /määränpää	Quiero ir a casa.
		Haluan mennä kotiin.
	aika	¿A qué hora vienen?
		Mihin aikaan he tulevat?
	henkilöobjekti	Vamos a ayudar a Luisa.
		Autamme Luisaa.
	datiivi	Le doy las flores a mi madre.
		Annan kukat äidilleni.
	etäisyys	Vive a doscientos kilómetros de aquí.
		Hän asuu kahdensadan kilometrin päässä täältä.
	tapa/väline	Esta carta está escrita a mano.
		Tämä kirje on kirjoitettu käsin.
	tapa/tyyli	Me gustan las gambas a la parrilla.
		Pidän grillatuista katkaravuista.
de	suunta jostakin /alkuperä	¿De dónde viene / es Ud.?
		Mistä tulette / olette kotoisin?
	omistus (genetiivi)	¿Has visto el coche de mi hermano?
		Oletko nähnyt veljeni auton?
	valmistusaine	Tus sandalias son de cuero, ¿verdad?
		Sinun sandaalisi ovat nahkaa, vai mitä?
	sisältö	Me hace falta una taza de café.
		Tarvitsen kupillisen kahvia.
	yhdyssanat, sanaliitot	Mis tíos viven en una casa de campo.
		Setäni ja tätini asuvat maalaistalossa.
	aika	Como trabajo de noche, tengo que dormir de día.
		Koska työskentelen yöllä, joudun nukkumaan päivällä..
en	suomen -ssa ja -lla	Pepito juega en el jardín o en la calle.
		Pepito leikkii kadulla.
	aika	Suele hacer buen tiempo enprimavera.
		Keväällä on yleensä hyvä sää.
		Mi sobrino nació (syntyi) en 1994.
		Veljen/sisarenpoikani syntyi vuonna 1994.
		Construyó la casa en diez meses.
		Hän rakensi talon kymmenessä kuukaudessa.
	kulkuneuvo	Como sale tan caro ir en avión, vamos a ir en tren.
		Koska lentäminen on niin kallista, menemme junalla.
	kieli	Me lo preguntas en finés y te contestoen español.
		Sinä kysyt suomeksi ja minä vastaan espanjaksi.
por	syy, peruste	Se va a jubilar por razones de salud.
		Hän jää eläkkeelle terveydellisistä syistä.
	hyväksi/puolesta	Lo hago por tu bienestar.
		Teen sen sinun hyvinvointisi vuoksi.
	keino/kanava	Nos escribimos por correo electrónico.
		Kirjoitamme toisillemme sähköpostitse.
	liike (pitkin)	Me gusta pasear por las calles de Madrid.
		Minusta on mukava kävellä Madridin pitkin Madridin katuja.
	useus/toistuvuus	Tienes que tomar una pastilla dos veces por día.
		Sinun pitää otta pilleri kaksi kertaa päivässä.
	vuorokaudenaika	No puedo tomar café por la noche.
		En voi juoda kahvia iltaisin.
para	suomen -lle	¿Para quién es este paquete? – Es para ti.
		Kenelle tämä paketti on? – Se on sinulle.
	jotakin varten	Actualmente no tengo tiempo paranada.
		Nykyisin minulla ei ole aikaa millekään.
	johonkin mennessä	Tienes que terminar esta traducciónpara la semana que viene.
		Sinun pitää saada tämä käännös valmiiksi ensi viikkoon mennessä.
con	kanssa	Ya no quiero salir con Julio.
		En halua enää seurustella Julion kanssa.
	väline/työkalu	Es muy rápido escribir conordenador.
		Tietokoneella kirjoittaminen on hyvin nopeaa.
	tapa (+abstraktisubstantiivi)	Tomaron la noticia con calma.
		He ottivat uutisen rauhallisesti.
sin	ilman	Mi marido se ha quedado sin trabajo.
		Mieheni on jäänyt ilman työtä.
	-ton/-tön	Me voy a comprar un refresco sinazúcar.
		Ostan itselleni sokerittoman virvoitusjuoman.

 

Lisäksi prepositioihin (tai adverbeihin) voidaan lukea esimerkiksi seuraavat paikkaa ilmaisevat sanat:
 

delante (de) (edessä)	detrás (de) (takana)
debajo (de) (alla)	encima (de), sobre (päällä)
cerca (de) (lähellä)	lejos (de) (kaukana)
dentro de (sisällä, sisäpuolella)	fuera de (ulkona, ulkopuolella)
a la izquierda (de) (vasemmalla)	a la derecha (de) (oikealla)
en medio (de) (keskellä)	en el centro (de), entre (välissä)
al lado (de), junto a (vieressä)	alrededor (de) (ympärillä)

 

sekä joukko ajan ilmauksia, mm.
 

desde (jostakin lähtien)	hasta (johonkin asti)
a partir de (alkaen)	durante (kuluessa)
antes de (ennen)	después de (jälkeen)
a principios de (alussa)	a finales de (lopussa)

 

Paikan adverbit

Sijaintia ilmaistaan varsinaisten prepositioiden lisäksi monilla pikkusanoilla:

delante (de), detrás (de)
debajo (de), encima (de), sobre
al lado (de), junto a, alrededor (de)
cerca (de), lejos (de)
en medio (de), en el centro (de), entre
a la izquierda (de), a la derecha (de)
dentro (de), fuera (de)

Näihin sanoihin liittyvällä prepositiolla liitetään viitepiste:
El coche está delante del bar. (Auto on baarin edessä).
Dónde está el jardín? - Está detrás de la casa. (talon takana).
¿Está lejos de aquí? (Onko se kaukana täältä?) - No, está muy cerca de aquí.

Jos sijaintia ei ilmaista suhteessa tiettyyn kiintopisteeseen, prepositiota ei tarvita:

La Oficina de Turismo está a la izquierda de la plaza. (Matkailutoimisto on torin vasemmalla reunalla).
El Ayuntamiento está a la derecha. (Kaupungintalo on oikealla).

 

Persoonapronominit

I Perusmuoto eli subjektina käytettävä muoto
 

yks.1.	yo	mon.1.	nosotros, nosotras
yks.2.	tú	mon.2.	vosotros, vosotras
yks.3.	él, ella, Usted	mon.3.	ellos, ellas, Ustedes

- ¿Es Usted español?
- No, yo soy francés, pero mi mujer es española.

II Persoonapronominin painolliset muodot (preposition kanssa)
 

yks.1.	mí	mon.1.	nosotros, nosotras
yks.2.	ti	mon.2.	vosotros, vosotras
yks.3.	él, ella	mon.3.	ellos, ellas

 

Huom! con-preposition kanssa conmigo, contigo, loput persoonat kuten yllä
- ¿El café es para ti?
- No, es para Ana. La cerveza es para mí.

 

III Suora eli akkusatiiviobjekti
 

yks.1.	me	mon.1.	nos
yks.2.	te	mon.2.	os
yks.3.	lo (le)	mon.3.	los (les), las

- María, ¿me quieres?
- Te quiero muchísimo, Luis.

 

IV Epäsuora eli datiiviobjekti
 

yks.1.	me	mon.1.	nos
yks.2.	te	mon.2.	os
yks.3.	le	mon.3.	les

- ¿Usted me enviará un fax?
- Sí, o le escribiré un mensaje de correo electrónico.

 

V Refleksiivimuodot
 

yks.1.	me	mon.1.	nos
yks.2.	te	mon.2.	os
yks.3.	se	mon.3.	se

- ¿Ya te has duchado?
- Sí, pero todavía tengo que peinarme, maquillarme y vestirme.

 

VI Painottomat possessiivimuodot
 

yks.1.	mi, mis	mon.1.	nuestro/-s, nuestra/-s
yks.2.	tu, tus	mon.2.	vuestro/-s, vuestra/-s
yks.3.	su, sus	mon.3.	su, sus

- ¿Te gusta mi abuela?
- Sí, mucho, y también me encantan tus tíos y primos.

 

VII Painolliset / itsenäiset possessiivimuodot
 

yks.1.	mío, mía	mon.1.	nuestro/-s, nuestra/-s
yks.2.	tuyo, tuya	mon.2.	vuestro/-s, vuestra/-s
yks.3.	suyo, suya	mon.3.	suyos, suyas

Huom! Painollisen possessiivimuodon edellä käytetään määräistä artikkelia, kun halutaan sanoa se minun, ne sinun, jne. Artikkeliä käytetään silloin, kun pronominit toimivat itsenäisessä merkityksessä, substantiivia korvaavina, yleensä kuitenkin ser-verbin kanssa.

- Chicos, estos juguetes son vuestros? 
- No, no son nuestros.
- No quiero ver las pinturas de Jorge, quiero ver las tuyas. 
- ¡Pero las mías son tan malas que no quiero enseñártelas!