Italian Kielioppi

Italia (ital. italiano tai lingua italiana) on noin 70 miljoonan ihmisen äidinkielenään puhuma romaaninen kieli. Valtaosa puhujista asuu Italiassa. Italiassa puhutaan kuitenkin kirjakielen lisäksi useita murteita, jotka eivät aina ole edes keskenään ymmärrettäviä. Kielitieteellisesti niitä tulisi oikeastaan pitää usein eri kielinä, mutta murre-nimitystä käytetään yleisesti ennen kaikkea niiden aseman vuoksi. Pohjois- ja eteläitalialaiset murteet kuuluvat suorastaan romaanisten kielten eri alaryhmiin. Italian kirjakieli pohjautuu Toscanan alueen ja etenkin Firenzen 1200–1300-lukujen murteeseen, jonka kirjallinen arvovalta perustuu sitä käyttäneisiin merkittäviin kirjailijoihin, kuten Dante Alighieriin, Francesco Petrarcaan ja Giovanni Boccaccioon.

Monien muiden latinalaisia aakkosia käyttävien kirjoitettujen kielten tavoin myös italiassa on kaksoiskonsonantteja. Ne lausutaan pitkinä, toisin kuin esimerkiksi ranskassa. Romaanisista kielistä italia on espanjan ohella pitkäsanaisin ja eniten latinaa muistuttava. Huolellisesti äännetyn italian soinnukkuus on yleisesti tunnettu ja tunnustettu.

Aakkoset ja ääntäminen

Italian aakkosissa on 21 kirjainta:

a (a), b (bi), c (ci), d (di), e (e), f (effe), g (gi), h (acca), i (i), l (elle), m (emme), n (enne), o (o), p (pi), q (qu), r (erre), s (esse), t (ti), u (u), v (vi), z (zeta)

Italiaa äännetään suurin piirtein niin kuin kirjoitetaan.

Vokaalit ääntyvät lähes samalla tavalla kuin suomessa.

a		lana	villa
e	é (suljettu e)	neve	lumi
e	è (avoin e)	bello	kaunis
i		vino	viini
o	ó (suljettu o)	solo	yksin
o	ò (avoin o)	otto	kahdeksan
u		luna	kuu

Italian kielessä on 13 diftongia:

ia	piano	kerros	ie	piede	jalka	io	fiore	kukka	iu	fiume	joki
ua	acqua	vesi	ue	guerra	sota	ui	guidare	ajaa	uo	buono	hyvä
ai	laico	maallikko	au	causa	syy
ei	bei	kauniit	eu	euro	euro
oi	voi	te

Tavallisimmat triftongit ovat seuraavat:

iai	cambiai	vaihdoin	iei	miei	minun	iuo	aiuola	kukkapenkki
uai	guai	harmit	uoi	buoi	härät

Seuraavat konsonantit voidaan ääntää erilaisella tavalla kuin suomessa:

c ja g ääntyvät kovina, kun ne esiintyvät a:n, o:n ja u:n edellä:
casa (talo), collo (kaula), cubo (kuutio); gatto (kissa), golfo (lahti),gusto (maku)
c ja g ääntyvät pehmeinä, kun ne esiintyvät e:n ja i:n edellä:
cento (sata), città (kaupunki) vrt. engl. check
gelato (jäätelö), giraffa (kirahvi) vrt. engl. general
ch, gh ääntyvät k:na ja g:na, kun ne esiintyvät e:n ja i:n edellä:
poche (harvat), chitarra (kitara) spaghetti (spagetti), ghiro(unikeko)
h ei äänny:
ha (hänellä on), hanno (heillä on)
sc ääntyy sk:na, kun se esiintyy a:n, o:n ja u:n edellä:
scala (portaat), sconto (alennus), scudo (kilpi)
kun sc esiintyy e:n ja i:n edellä, se on soinniton suhuäänne:
scelta (valinta), scimmia (apina) vrt. engl. shop
sch ääntyy sk:na, kun se esiintyy e:n ja i:n edellä:
tasche (taskut), schizzo (luonnos)
gn ääntyy liudentuneena n-äänteenä:
campagna (maa), regno (kuningaskunta)
gl+i ennen vokaalia ääntyy liudentuneen l:na:
egli (hän), figlio (poika) [i ei äänny]
gli ääntyy joskus kovalla kuten suomessa:
negligente (huolimaton), geroglifico (hieroglyfi)
q esiintyy aina u:n edellä ja ääntyy k:na:
questo (tämä), squalo (hai)
s on joko soinniton kuten suomessa tai soinillinen:
sale (suola), stella (tähti), borsa (laukku); isola (saari), sbaglio(virhe), cosmo (kosmos)
z on joko soinniton tai soinnillinen. Soinniton z ääntyy ts:na:
notizia (uutinen), grazie (kiitos), prezzo (hinta); zaino (reppu),azzurro (sininen), realizzare (realisoida)

Italiassa kaikki konsonantit voidaan kahdentaa:

b	gobba	kyttyrä	c	sacco	pussi	d	freddo	kylmä
				goccia	tippa
				gocce	tipat
f	offro	tarjoan	g	leggo	luen	l	anello	sormus
				maggio	toukokuu
				legge	laki
m	mamma	äiti	n	anno	vuosi	p	tappo	korkki
r	ferro	rauta	s	osso	luu	t	matto	hullu
v	avvocato	asianajaja	z	pozzo	kaivo

Q-kirjain kahdennetaan vain sanassa soqquadro (sotku); cq ääntyy samoin kuin kaksois-q: acqua (vesi), nacque (hän syntyi).

Sanapaino

Italian kielen sanapaino on tavallisimmin toiseksi viimeisellä tavulla, esim.mer-cà-to, scrit-tò-re, cap-pèl-lo.
Kun paino on sanan viimeisellä tavulla, on pakko käyttää aksenttia, esim.caffè, città.
Sanapaino voi osua myös kolmanneksi tai neljänneksi viimeiselle tavulle, esim. tà-vo-lo, te-lè-fo-no.

Intonaatio

Suomessa lauseintonaatio on yleensä laskeva sekä väite- että kysymyslauseissa:

Puhutko sinä suomea?

Italian kielessä lauseintonaatio voi olla nouseva tai laskeva.
Nousevan intonaation avulla voi muodostaa väitelauseesta kysymyksen.

	Elena parla francese	Elena puhuu ranskaa
	Elena parla francese?	Puhuuko Elena ranskaa?

Artikkelit

Italian kielessä substantiivia edeltää yleensä artikkeli, joko määräinen tai epämääräinen.

	määräinen		epämääräinen
	maskuliini	feminiini	maskuliini	feminiini
yksikkö	il, lo, l'	la, l'	un, uno	una, un'
monikko	i, gli	le	-	-

il ja i käytetään konsonanttialkuisien sanojen edellä:
il medico (lääkäri), i medici (lääkärit); il libro (kirja), i libri (kirjat)
lo ja gli käytetään s+konsonantilla sekä gn, pn, ps, x, y, z konsonanteilla alkavien substantiivien edellä:
lo scettro (valtikka), gli scettri (valtikat); lo stato (valtio), gli stati (valtiot); lo gnomo (tonttu), gli gnomi (tontut); lo pneumatico (rengas), gli pneumatici (renkaat), lo psichiatra (psykiatri), gli psichiatri (psykiatrit); lo xilofono (ksylofoni), gli xilofoni (ksylofonit); lo yacht (huvipursi), gli yacht (huvipurret); lo zio (setä), gli zii (sedät)
vokaalin edellä lo artikkelin asemesta käytetän l':
l'amico (ystävä), gli amici (ystävät); l'albero (puu), gli alberi (puut)
la, l' (vokaalin edellä) sekä le käytetään feminiinisukuisien sanojen edellä:
la madre (äiti), le madri (äidit); la porta (ovi), le porte (ovet); l'onda (aalto), le onde (aallot)
Huom! la iena (hyeena), le iene (hyeenat)
un käytetään konsonanttialkuisien substantiivien edellä:
un muro (seinä), un fungo (sieni)
un käytetään myös vokaalialkuisien substantiivien edellä:
un uomo (mies), un attore (näyttelijä)
uno käytetään s+konsonantilla sekä gn, pn, ps, x, y, z konsonanteilla alkavien substantiivien edellä:
uno specchio (peili), uno studente (opiskelija)
una, un' (vokaalin edellä) käytetään feminiinisukuisien sanojen edellä:
una mano (käsi), un'ala (siipi)
Huom! un insegnante (opettaja, maskuliini), un'insegnante (opettaja, feminiini)

Epämääräisella artikkelilla ei ole monikkomuotoja. Niiden asemesta käytetään alcuni ja alcune sekä monikon partitiiviartikkelit:
dei sassi (kiviä), degli uccelli (lintuja), delle navi (laivoja).

Usein määräiset artikkelit sulautuvat prepositioiden kanssa yhteen.

	il	lo	la	l'	i	gli	le
di	del	dello	della	dell'	dei	degli	delle
a	al	allo	alla	all'	ai	agli	alle
da	dal	dallo	dalla	dall'	dai	dagli	dalle
in	nel	nello	nella	nell'	nei	negli	nelle
con	col	-	-	-	(coi)	-	-
su	sul	sullo	sulla	sull'	sui	sugli	sulle

Partitiivinen artikkeli

Epämääräinen määrä ilmaistaan partitiivisella artikkelilla, joka muodostetaan di-prepositiosta ja määräisestä artikkelista.

Ho comprato del latte e delle uova	Ostin maitoa ja munia
Mi ha prestato dei libri	Hän lainasi minulle kirjoja

Substantiivit

Suku

Italian kielessä substantiivit jaetaan kahteen luokkaan kieliopillisen suvun mukaan: maskuliinisukuisiin ja feminiinisukuisiin.

Useimmat o-päätteiset substantiivit ovat maskuliineja:
fratello (veli), toro (sonni), tetto (katto).

Feminiinit päättyvät tavallisesti a-vokaaliin:
sorella (sisar), gallina (kana), strada (tie).

Poikkeuksia on kuitenkin paljon, esim. poeta (runoilija) ja problema (ongelma) ovat maskuliineja, mano (käsi) ja radio (radio) ovat feminiinejä.

Substantiivit, jotka päättyvät muuhun vokaaliin, voivat olla maskuliineja tai feminiinejä.
Maskuliinejä ovat esimerkiksi padre (isä), leone (leijona), ponte (silta), brindisi (malja).
Feminiinejä ovat: madre (äiti), cenere (tuhka), crisi (kriisi), gru (kurki).

Substantiivit, joiden sanapaino on viimeisellä tavulla, ovat maskuliineja tai feminiinejä. Maskuliineja ovat esimerkiksi caffè (kahvi), tabù (tabu). Feminiinejä ovat: bontà (hyvyys), virtù (hyve).

Konsonanttipäätteiset substantiivit ovat maskuliineja:
film (elokuva), sport (urheilu), tram (raitiovaunu).

Feminiinimuodot muodostetaan usein johtimilla:

maskuliini			feminiini
-o	amico	ystävä	-a	amica	ystävätär
	ragazzo	poika	-a	figlia	tyttö
	gallo	kukka	-ina	gallina	kana
-a	duca	herttua	-essa	duchessa	herttuatar
-e	signore	herra	-a	signora	rouva
	infermiere	sairaanhoitaja	-a	infermiera	sairaanhoitajatar
	conte	kreivi	-essa	contessa	kreivitär
	eroe	sankari	-ina	eroina	sankaritar
-tore	attore	näyttelijä	-trice	attrice	näyttelijätär
-tore	dottore	lääkäri	-essa	dottoressa	naislääkäri

Muutaman substantiivin maskuliinimuoto on täysin erilainen kuin feminiinimuoto.

maskuliini		feminiini
uomo	mies	donna	nainen
fratello	veli	sorella	sisar
frate	munkki	suora	nunna
padre	isä	madre	äiti
padrino	kummisetä	madrina	kummitäti
toro	sonni	mucca	lehmä
montone	pässi	pecora	uuhi

Luku

Italian kielessä on kaksi lukua, yksikkö ja monikko.

Monikossa on yleensä kaksi eri tunnusta: i ja e.
Loppuvokaali vaithuu tavallisesti i:ksi maskuliinisukuisissa ja e-päätteisissä substantiiveissa. Monikko muodostetaan e-tunnuksella a-päätteisissä feminiinisukuisissa substantiiveissa.

Substantiivien monikkomuodot jaetaan neljään luokkaan yksikön loppuvokaalijn mukaan.

1. luokka: a-päätteiset substantiivit
yksikkö			mokikko
-a	poeta	(maskuliini)	-i	poeti	runoilija / runoilijat
-a	casa	(feminiini)	-e	case	talo / talot
-ca	duca	(maskuliini)	-chi	duchi	herttua / herttuat
-ca	amica	(feminiini)	-che	amiche	ystävätär / ystävättäret
-ga	stratega	(maskuliini)	-ghi	strateghi	strategi / strategit
-ga	paga	(feminiini)	-ghe	paghe	palkka / palkat
-cia	farmacia	painollinen i	-cie	farmacie	apteekki / apteekit
-cia	roccia	painoton i	-ce	rocce	kallio / kalliot
-gia	bugia	painollinen i	-gie	bugie	valhe / valheet
-gia	spiaggia	painoton i	-ge	spiagge	ranta / rannat

Huom! ala (siipi), ali (siivet), arma (ase), armi (aseet)

2. luokka: o-päätteiset substantiivit
yksikkö			mokikko
-o	lupo	(maskuliini)	-i	lupi	susi / sudet
-o	mano	(feminiini)	-i	mani	käsi / kädet
-co	banco	paino toiseksi viimeisellä tavulla	-chi	banchi	penkki / penkit
-co	parroco	paino kolmanneksi viimeisellä tavulla	-ci	parroci	kirkkoherra / kirkkoherrat
-go	lago	paino toiseksi viimeisellä tavulla	-ghi	laghi	järvi / järvet
-go	asparago	paino kolmanneksi viimeisellä tavulla	-gi	asparagi	parsa / parsat
-io	zio	painollinen i	-ii	zii	setä / sedät
-io	operaio	painoton i	-i	operai	työmies / työmiehet

co- ja go-päätteiset substantiivit ovat usein epäsäännöllisiä: amico (ystävä), amici (ystävät); greco (kreikkalainen), greci (kreikkalaiset); incarico (tehtävä), incarichi (tehtävät); obbligo (velvollisuus), obblighi (velvollisuudet).

Huom! uomo (mies), uomini (miehet)

3. luokka: e-päätteiset substantiivit
yksikkö			mokikko
-e	barbiere	(maskuliini)	-i	barbieri	parturi / parturit
-e	luce	(feminiini)	-i	luci	valo / valot
-ie	serie		-ie	serie	sarja / sarjat

Huom! bue (härkä), buoi (härät); moglie (vaimo), mogli (vaimot)

4. luokka: taipumattomat substantiivit
	yksikkö		monikko
substantiivit, joissa paino on viimeisellä tavulla	città	kaupunki	città	kaupungit
substantiivit, joissa paino on viimeisellä tavulla	virtù	hyve	virtù	hyveet
i-päätteiset substantiivit	crisi	kriisi	crisi	kriisit
u-päätteiset substantiivit	gru	kurki	gru	kurjet
konsonanttipäätteiset substantiivit	film	elokuva	film	elokuvat
yksitavuiset substabtiivit	re	kuningas	re	kuninkaat

Muutamalla substantiivilla on vain yksikkömuoto: fame (nälkä), sete (jano), pietà (sääli), prole (jälkikasvu).
Muilla substantiveilla on vain monikkomuoto: nozze (häät), pantaloni (housut), forbici (sakset).

Muutamalla substantiivilla on kaksi monikkomuotoa:

braccio	haara / käsivarsi	bracci	haarat
		braccia	käsivarret
membro	jäsen / raaja	membri	jäsenet
		membra	raajat
muro	seinä	muri	seinät
		mura	muuri

Adjektiivit

Adjektiivi on aina samassa suvussa ja luvussa kuin substantiivi, johon se viittaa. Adjektiivilla on siis maskuliini- ja feminiinimuodot, yksikkö- ja monikkomuodot.

Feminiini ja monikon muodostaminen
yksikkö		monikko			yksikkö		monikko
-o	nuovo	-i	nuovi	uusi uudet	-a	nuova	-e	nuove
-co	stanco	-chi	stanchi	väsynyt väsyneet	-ca	stanca	-che	stanche
-co	simpatico	-ci	simpatici	miellyttävä miellyttävät	-ca	simpatica	-che	simpatiche
-go	lungo	-ghi	lunghi	pitkä pitkät	-ga	lunga	-ghe	lunghe
-cio	fradicio	-ci	fradici	märkä märät	-cia	fradicia	-ce	fradice
-gio	grigio	-gi	grigi	harmaa harmaat	-gia	grigia	-ge	grige
-io	serio	-i	seri	luotettava luotettavat	-ia	seria	-ie	serie
-io	pio	-ii	pii	hurskas hurskaat	-ia	pia	-ie	pie
-e	grande	-i	grandi	suuri suuret	-e	grande	-i	grandi
-a	ottimista	-i	ottimisti	optimistinen optimistiset	-a	ottimista	-e	ottimiste

Adjektiivi bello (kaunis) noudattaa määräisen artikkelin muotoja:

maskuliini			feminiini
il fiore	bel fiore	kaunis kukka	la casa	bella casa	kaunis talo
lo spettacolo	bello spettacolo	kaunis näytelmä	l'auto	bell'auto	kaunis auto
l'albero	bell'albero	kaunis puu
i libri	bei libri	kauniit kirjat	le case	belle case	kauniit talot
gli abiti	begli abiti	kauniit puvut

Adjektiivi buono (hyvä) noudattaa epämäräisen artikkelin muotoja:

maskuliini			feminiini
un amico	buon amico	hyvä ystävä	una ragazza	buona ragazza	hyvä tyttö
uno stipendio	buono stipendio	hyvä palkka	un'amica	buon'amica / buona amica	hyvä ystävätär
i libri	buoni libri	hyvät kirjat	le donne	belle donne	kauniit naiset
gli amici	buoni amici	hyvät ystävät

Adjektiivi voi sijoittua substantiivin edellä ja jälkeen.
Adjektiivi esiintyy pääsanan edellä, kun se viittaa sanan yleislaatuun: una grande città (suuri kaupunki); un buon film (hyvä elokuva).
Eräissä ilmauksissa adjektiivi sijoittuu aina pääsanan jälkeen: servizio postale (postipalvelu), scuola elementare (ala-aste), accademia militare (kadettikoulu).

Adjektiivien vertailu

Komparatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen sana più.
Vertailussa komparatiivin yhteydessä käytetään di-konjunktiota.

Andrea è più giovane di Marco	Andrea on nuorempi kuin Marco
	Andrea on Marcoa nuorempi

Yhtälaisyysvertailu muodostetaan sanoilla tanto...quanto (yhtä...kuin) taicome:

Il film è tanto bello quanto il libro	Elokuva on yhtä hyvä kuin kirja
Il film è bello come il libro

Italiassa on myös kielteinen komparatiivi, joka muodostetaan sanoillameno...di.

Il film è meno divertente dellibro

Elokuva ei ole niin hauska kuin kirja

Italian kielessä on kaksi superlatiivimuotoa: absoluuttista ja relatiivista superlatiivia.
Absloluuttinen superlatiivi muodostetaan liittämällä adjektiivin persusmuotoon pääte -issimo (-issima, -issimi, -issimi).
Suomen kielessä absoluuttisen superlatiivin vastineena käytetään adverbeja hyvin, erittäin, kovin, varsin, sangen, perin, jne.

Questa macchina è velocissima (questa macchina è molto veloce)	Tämä auto on hyvin nopea
una macchina velocissima (una macchina molto veloce)	erittäin nopea auto

Relatiivinen superlatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteenmääräinen artikkeli ja sana più (tai komparatiivimuoto).

Il monte Bianco è la più alta montagna d'Europa

Mount Blanc on Euroopan korkein vuori

Italian kielessä on joukko tavallisia adjektiiveja, joilla on epäsäännöllisiä vertailumuotoja.

		komparatiivi	absoluuttinen superlatiivi
buono	hyvä	migliore (più buono)	ottimo (buonissimo)
cattivo	huono	peggiore (più cattivo)	pessimo (cattivissimo)
grande	suuri	maggiore (più grande)	massimo (grandissimo)
piccolo	pieni	minore (più piccolo)	minimo (piccolissimo)
alto	korkea	superiore (più alto)	supremo (altissimo)
basso	matala	inferiore (più basso)	infimo (bassissimo)

Pronominit

Persoonapronominit

			Subjektimuodot	Objektimuodot		Refleksiivimuodot
				painolliset	painottomat
yks.1.	minä		io	me	mi	mi
yks.2.	sinä		tu	te	ti	ti
yks.3.	hän, se	(m)	egli, esso	lui	lo, gli	sé, si
yks.3.	hän, se	(f)	ella, essa	lei	la, le	sé, si

mon.1.	me		noi	noi	ci	ci
mon.2.	te		voi	voi	vi	vi
mon.3.	he, ne	(m)	essi	loro	li	sé, si
mon.3.	he, ne	(f)	esse	loro	le	sé, si

Persoonapronomineja käytetään subjektina aivan samoin kuin vastaavia suomen pronomineja.
Italiassakin on persoonapronominien käyttö yleensä valinnaista, koska verbimuodosta näkyy, mikä persoona on kyseessä.

	(Io) Vado al cinema	(Minä) Menen elokuviin
Huom!	(Egli) Abita a Roma	Hän asuu Roomassa
Huom!	Dove vanno?	Minne he menevät?

Objektipronomineilla on kaksi muotoa: painollinen ja painoton muoto.
Painollisia muotoja esiintyy tavallisesti verbin jäljessä ja käytetään suorana objektina (eli akkusatiiviobjektina). Niitä käytetään epäsuorana objektina aina prepositioiden kanssa.

Paolo ha invitato anche te a casa sua	Paolo kutsui sinutkin kotiinsa
Ho telefonato a lei	Soitin hänelle
Maria viene con noi	Maria tulee mukaamme

Painottomien muotojen paikka on verbin edessä. Painottomia muotoja käytetään suorana sekä epäsuorana objektina (eli datiiviobjekti). Niitä voi esiintyä myös verbien jäljessä, tällaisessa tapauksessa painoton muoto liittyy verbiin.

Marco non ci aiuta		Marco ei auta meitä
Ti abbiamo scritto una lettera		Kirjoitimme sinulle kirjeen
Lo accompagno a scuola	(akk)	Vien hänet kouluun
Gli ho dato il mio libro	(dat)	Annoin hänelle kirjani
Non la vedo	(akk)	En näe häntä
Le ho telefonato	(dat)	Soitin henelle
Li ho visti / Le ho viste (*)	(akk)	Näin heidät
Gli ho chiesto aiuto (= ho chiesto loroaiuto)	(dat)	Pyysin heiltä apua
Portami una birra		Tuo minulle yksi olut

(*) Partisiipin perfekti taipuu objektin mukaan.

Refleksiivimuotoja käytetään, kun lauseen subjekti ja objekti ovat sama henkilö.

Egli si lava (= egli lava se stesso)	Hän peseytyy (= hän pesee itsensä)
Chiara parla di sé	Chiara puhuu itsestänsä

Possessiivipronominit

	Yksikkö		Monikko
	maskuliini	feminiini	maskuliini	feminiini
yks.1.	mio	mia	miei	mie	minun
yks.2.	tuo	tua	tuoi	tue	sinun
yks.3.	suo	sua	suoi	sue	hänen

mon.1.	nostro	nostra	nostri	nostre	meidän
mon.2.	vostro	vostra	vostri	vostre	teidän
mon.3.	loro				heidän

Possessiivipronominin suku vaihtelee omistettavan asian suvun mukaan.
Possessiivipronominin edessä käytetään aina artikkeli.

Il mio cellulare è sul tavolo	Kännykkäni on pöydällä
Dove sono le tue scarpe?	Missä kenkäsi ovat?
I loro libri sono sullo scaffale	Heidän kirjansa ovat hyllyssä
Un mio cugino abita in Autralia	Eräs serkkuni asuu Australiassa
Dei nostri amici hanno scalato l'Everest	Eräät ystävistämme kiipesivät Everestin huipulle

Poikkeuksellisesti määräinen artikkeli ei käytetä sukulaisuuteen viittavien nimien edessä.

Mia madre è originaria di Torino	Äitini on kotoisin Torinosta
Ho telefonato a tuo fratello	Soitin veljellesi

Verbit

Italian kielessä verbit jaetaan kolmeen taivutusluokkaan eli konjugaatioon. Nämä verbiryhmät määräytyvät infinitiivin päätteen tunnusvokaalin mukaan.

1. konjugaatio	are-päätteinen infinitiivi	parlare	puhua
2. konjugaatio	ere-päätteinen infinitiivi	scrivere	kirjoittaa
3. konjugaatio	ire-päätteinen infinitiivi	partire	lähteä

Verbeillä on kuusi persoonia eli yhtä monta kuin persoonapronomineja. Verbi taipuu subjektinsa mukaan:

cantare - laulaa
yks. 1.	(io) cant-o	(minä) laula-n
yks. 2.	(tu) cant-i	(sinä) laula-t
yks. 3.	(egli) cant-a	hän laula-a
mon. 1.	(noi) cant-iamo	(me) laula-mme
mon. 2.	(voi) cant-ate	(te) laula-tte
mon. 3.	(essi) cant-ano	he laula-vat

Tempuksia on kahdeksan: neljä yksinäistempusta ja neljä liittotempusta.

Yksinäistempukset		Liittotempukset
presente	preesens	passato prossimo	perfekti
imperfetto	imperfekti	trapassato prossimo	pluskvamperfekti
passato remoto	imperfekti	trapassato remoto	pluskvamperfekti
futuro semplice	futuuri	futuro anteriore	liittofutuuri

Liittotempukset muodostuvat essere- tai avere-apuverbistä ja pääverbin perfektipartisiipista.

Moduksia on seitsemän. Ne jaetaan kahteen eri luokkaan: finiitti- eli persoonamuotoihin ja infiniittimuotoihin.

Finiittimuodot		Infiniittimuodot
indicativo	indikatiivi	infinito	infinitiivi
congiuntivo	konjunktiivi	participio	partisiippi
condizionale	konditionaali	gerundio	gerundi
imperativo	imperatiivi

Säännöllisten verbien preesens

Säännöllisten verbien preesens muodostetaan liittämällä infinitiivin vartaloon (parl-are, cred-ere, sent-ire) persoonapäätteet.

Are-verbien preesenstaivutus:

		1. konjugaatio
		parlare	puhua
yks.1.	io	parlo	puhun
yks.2.	tu	parli	puhut
yks.3.	egli	parla	puhuu
mon.1.	noi	parliamo	puhumme
mon.2.	voi	parlate	puhutte
mon.3.	essi	parlano	puhuvat

Ere-verbien preesenstaivutus:

		2. konjugaatio
		credere	uskoa
yks.1.	io	credo	uskon
yks.2.	tu	credi	uskot
yks.3.	egli	crede	uskoo
mon.1.	noi	crediamo	uskomme
mon.2.	voi	credete	uskotte
mon.3.	essi	credono	uskovat

Ire-verbien preesenstaivutus:

		3. konjugaatio
		sentire	tuntea
yks.1.	io	sento	tunnen
yks.2.	tu	senti	tunnet
yks.3.	egli	sente	tuntee
mon.1.	noi	sentiamo	tunnemme
mon.2.	voi	sentite	tunnette
mon.3.	essi	sentono	tuntevat

Epäsäännölliset are-verbit

1. konjugaatiossa on kolme verbiä, jotka taipuvat epäsäännöllisesti. Ne ovat: andare (mennä), dare (antaa), stare (olla, jäädä).

Andare-verbin preesenstaivutus:

		andare	mennä
yks.1.	io	vado	menen
yks.2.	tu	vai	menet
yks.3.	egli	va	menee
mon.1.	noi	andiamo	menemme
mon.2.	voi	andate	menette
mon.3.	essi	vanno	menevät

Dare-verbin preesenstaivutus:

		dare	antaa
yks.1.	io	do	annan
yks.2.	tu	dai	annat
yks.3.	egli	da	antaa
mon.1.	noi	diamo	annamme
mon.2.	voi	date	annatte
mon.3.	essi	danno	antavat

Stare-verbin preesenstaivutus:

		stare	jäädä
yks.1.	io	sto	jään
yks.2.	tu	stai	jäät
yks.3.	egli	sta	jää
mon.1.	noi	stiamo	jäämme
mon.2.	voi	state	jäätte
mon.3.	essi	stanno	jäävät

Essere-verbin taivutus

INDICATIVO (Indikatiivi)
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO PROSSIMO (Perfekti)*
yks.	1.	sono	olen		sono stato/a	olen ollut
	2.	sei	olet		sei stato/a	olet ollut
	3.	è	on		è stato/a	on ollut
mon.	1.	siamo	olemme		siamo stati/e	olemme olleet
	2.	siete	olette		siete stati/e	olette olleet
	3.	sono	ovat		sono stati/e	ovat olleet

		*IMPERFETTO (Imperfekti)*			*TRAPASSATO PROSSIMO (Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	ero	olin		ero stato/a	olin ollut
	2.	eri	olit		eri stato/a	olit ollut
	3.	era	oli		era stato/a	oli ollut
mon.	1.	eravamo	olimme		eravamo stati/e	olimme olleet
	2.	eravate	olitte		eravate stati/e	olitte olleet
	3.	erano	olivat		erano stati/e	olivat olleet

		*PASSATO REMOTO (~ Imperfekti)*			*TRAPASSATO REMOTO (~ Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	fui	olin		fui stato/a	olin ollut
	2.	fosti	olit		fosti stato/a	olit ollut
	3.	fu	oli		fu stato/a	oli ollut
mon.	1.	fummo	olimme		fummo stati/e	olimme olleet
	2.	foste	olitte		foste stati/e	olitte olleet
	3.	furono	olivat		furono stati/e	olivat olleet

		*FUTURO (Futuuri)*			*FUTURO ANTERIORE (Liittofutuuri)*
yks.	1.	sarò			sarò stato/a
	2.	sarai			sarai stato/a
	3.	sarà			sarà stato/a
mon.	1.	saremo			saremo stati/e
	2.	sarete			sarete stati/e
	3.	saranno			saranno stati/e

*CONGIUNTIVO (Konjunktiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO PROSSIMO (Perfekti)*
yks.	1.	(che) sia	(että) olen		(che) sia stato/a	(että) olen ollut
	2.	(che) sia	(että) olet		(che) sia stato/a	(että) olet ollut
	3.	(che) sia	(että) on		(che) sia stato/a	(että) on ollut
mon.	1.	(che) siamo	(että) olemme		(che) siamo stati/e	(että) olemme olleet
	2.	(che) siate	(että) olette		(che) siate stati/e	(että) olette olleet
	3.	(che) siano	(että) ovat		(che) siano stati/e	(että) ovat olleet

		*IMPERFETTO (Imperfekti)*			*TRAPASSATO (Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	(che) fossi	(että) olisin		(che) fossi stato/a	(että) olisin ollut
	2.	(che) fossi	(että) olisit		(che) fossi stato/a	(että) olisit ollut
	3.	(che) fosse	(että) olisi		(che) fosse stato/a	(että) olisi ollut
mon.	1.	(che) fossimo	(että) olisimme		(che) fossimo stati/e	(että) olisimme olleet
	2.	(che) foste	(että) olisitte		(che) foste stati/e	(että) olisitte olleet
	3.	(che) fossero	(että) olisivat		(che) fossero stati/e	(että) olisivat olleet

*CONDIZIONALE (Konditionaali)*
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO (Perfekti)*
yks.	1.	sarei	olisin		sarei stato/a	olisin ollut
	2.	saresti	olisit		saresti stato/a	olisit ollut
	3.	sarebbe	olisi		sarebbe stato/a	olisi ollut
mon.	1.	saremmo	olisimme		saremmo stati/e	olisimme olleet
	2.	sareste	olisitte		sareste stati/e	olisitte olleet
	3.	sarebbero	olisivat		sarebbero stati/e	olisivat olleet

*IMPERATIVO (Imperatiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*
yks.	1.	-
	2.	sii	ole
	3.	-
mon.	1.	-
	2.	siate	olkaa
	3.	-

*INFINITO (Infinitiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		essere	olla	essere stato

*PARTICIPIO (Partisiippi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		-		stato/a (stati/e)	ollut (olleet)

*GERUNDIO (Gerundi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		essendo		essendo stato

Avere-verbin taivutus

INDICATIVO (Indikatiivi)
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO PROSSIMO (Perfekti)*
yks.	1.	ho	minulla on		ho avuto	minulla on ollut
	2.	hai	sinulla on		hai avuto	sinulla on ollut
	3.	ha	hänella on		ha avuto	hänellä on ollut
mon.	1.	abbiamo	meillä on		abbiamo avuto	meillä on ollut
	2.	avete	teillä on		avete avuto	teillä on ollut
	3.	hanno	heillä on		hanno avuto	heillä on ollut

		*IMPERFETTO (Imperfekti)*			*TRAPASSATO PROSSIMO (Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	avevo	minulla oli		avevo avuto	minulla oli ollut
	2.	avevi	sinulla oli		avevi avuto	sinulla oli ollut
	3.	aveva	hänella oli		aveva avuto	hänellä oli ollut
mon.	1.	avevamo	meillä oli		avevamo avuto	meillä oli ollut
	2.	avevate	teillä oli		avevate avuto	teillä oli ollut
	3.	avevano	heillä oli		avevano avuto	heillä oli ollut

		*PASSATO REMOTO (~ Imperfekti)*			*TRAPASSATO REMOTO (~ Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	ebbi	minulla oli		ebbi avuto	minulla oli ollut
	2.	avesti	sinulla oli		avesti avuto	sinulla oli ollut
	3.	ebbe	hänella oli		ebbe avuto	hänellä oli ollut
mon.	1.	avemmo	meillä oli		avemmo avuto	meillä oli ollut
	2.	aveste	teillä oli		aveste avuto	teillä oli ollut
	3.	ebbero	heillä oli		ebbero avuto	heillä oli ollut

		*FUTURO (Futuuri)*			*FUTURO ANTERIORE (Liittofutuuri)*
yks.	1.	avrò			avrò avuto
	2.	avrai			avrai avuto
	3.	avrà			avrà avuto
mon.	1.	avremo			avremo avuto
	2.	avrete			avrete avuto
	3.	avranno			avranno avuto

*CONGIUNTIVO (Konjunktiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO PROSSIMO (Perfekti)*
yks.	1.	(che) abbia	(että) minulla on		(che) abbia avuto	(että) minulla on ollut
	2.	(che) abbia	(että) sinulla on		(che) abbia avuto	(että) sinulla on ollut
	3.	(che) abbia	(että) hänellä on		(che) abbia avuto	(että) henellä on ollut
mon.	1.	(che) abbiamo	(että) meillä on		(che) abbiano avuto	(että) meillä on ollut
	2.	(che) abbiate	(että) teillä on		(che) abbiate avuto	(että) teillä on ollut
	3.	(che) abbiano	(että) heillä on		(che) abbiano avuto	(että) heillä on ollut

		*IMPERFETTO (Imperfekti)*			*TRAPASSATO (Pluskvamperfekti)*
yks.	1.	(che) avessi	(että) minulla olisi		(che) avessi avuto	(että) minulla olisi ollut
	2.	(che) avessi	(että) sinulla olisi		(che) avessi avuto	(että) sinulla olisi ollut
	3.	(che) avesse	(että) hänellä olisi		(che) avesse avuto	(että) hänellä olisi ollut
mon.	1.	(che) avessimo	(että) meillä olisi		(che) avessimo avuto	(että) meillä olisi ollut
	2.	(che) aveste	(että) teillä olisi		(che) aveste avuto	(että) teillä olisi ollut
	3.	(che) avessero	(että) heillä olisi		(che) avessero avuto	(että) heillä olisi ollut

*CONDIZIONALE (Konditionaali)*
		*PRESENTE (Preesens)*			*PASSATO (Perfekti)*
yks.	1.	avrei	minulla olisi		avrei avuto	minulla olisi ollut
	2.	avresti	sinulla olisi		avresti avuto	sinulla olisi ollut
	3.	avrebbe	hänellä olisi		avrebbe avuto	hänellä olisi ollut
mon.	1.	avremmo	meillä olisi		avremmo avuto	meillä olisi ollut
	2.	avreste	teillä olisi		avreste avuto	teillä olisi ollut
	3.	avrebbero	heillä olisi		avrebbero avuto	heillä olisi ollut

*IMPERATIVO (Imperatiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*
yks.	1.	-
	2.	abbi
	3.	-
mon.	1.	-
	2.	abbiate
	3.	-

*INFINITO (Infinitiivi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		avere	olla jollakulla	avere avuto

*PARTICIPIO (Partisiippi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		avente		avuto

*GERUNDIO (Gerundi)*
		*PRESENTE (Preesens)*		*PASSATO (Perfekti)*
		avendo		avendo avuto

Lauseoppi

Italian perussanajärjestys on SPO eli subjekti-predikaatti-objekti: "(Io) amo le notti" (Rakastan öitä). Objektipronominit ovat ennen vebiä: "Ti amo" (Rakastan sinua). Myös VS-variantti on yleinen: "Arriva Mario" (Mario saapuu).

Koska tekijä näkyy yleensä lauseen predikaatissa, voidaan subjektipronomini jättää usein pois: "(Io) ti amo" (Rakastan sinua). Toisin kuin suomessa, subjektipronomini jätetään pois myös kolmannessa persoonassa: "Mi ama" (Hän rakastaa minua), "È vero" (Se on totta).

Kysymyslauseita voi muodostaa kysymyssanoilla tai muuttamalla kysymyslauseen sanajärjestystä niin, että verbi on ensimmäisenä, sitten asia, joka halutaan selvittää, ja sen jälkeen subjekti: "È di pelle questa borsa?" (Onko tämä laukku nahkaa?). Nykypuhekielessä kysymyslause kuitenkin eroaa usein väitelauseista ainoastaan nousevalla intonaatiolla.

Sanastoa

Ciao!Salve! - Hei!Moi!
Grazie. - Kiitos.
Buongiorno! - Hyvää huomenta/Hyvää päivää!(n kello 1-3asti)

Buonasera Buonanotte

Chi sei? - Kuka sinä olet?
Arrivederci! - Näkemiin!(sinuttelu)

ArrideverLa! (teitittely)

Scusi! - Anteeksi!
Cosa stai faccendo? Cosa fai? - mitä sinä teet?
Come va, amico/a? / Come stai? - mitä kuuluu ystävä?

Sto bene,grazie=Minä voin hyvin Non c e male= Eipä mitään erityisiä.

Grazie mille! - Tuhannet kiitokset!

Molto gentile=erittäin ystävällistä

Scusa? Non ti ho sentito. - Anteeksi? En kuullut...
Stai zitto! - Ole hiljaa!
Dove sei? - Missä sinä olet?

oggi=tänään ieri=eilen domani=huomenna dopodomani=ylihuomenna